Enzimäine Moisein kirju 27
27
Juakoi muanittau tuattua
1Konzu Isakku vahnani da hänen silmät heitettih näindy, häi kučui iččeh luo vahnemban poijan Isuavan da sanoi hänele: «Poigu minun!» Se vastai: «Täs olen, tuatto!» 2Isakku sanoi: «Minä olen ylen vahnu, terväh kuolen. 3Ota oma ammunduvehkeh – piššali da nuolet – mene meččäh, sualehen eččoh. 4Luaji sit minule magei syömine, kuduadu minä suvaičen, gu minä syözin da voizin blahoslovie sinuu enne kuolendua.»
5No Revekka kuuli, konzu Isakku sanoi tämän omale poijale Isuavale. Isuavu lähti meččäh eččimäh da tuomah sualistu. 6A Revekka sanoi omale [nuorembale] poijale Juakoile: «Minä kuulin, kui tuattas sanoi vellelles Isuavale: 7‘Tuo minule meččysualis da luaji syömine. Minä syön da blahoslovin sinuu Ižändän silmien ies enne kuolendua.’ 8Nygöi, poigu, kuule minun sanat, luaji, midä minä käsken sinule: 9Mene karjah da valliče kaksi [nuordu da] hyviä kozastu, minä luajin niis tuatalles hyvän syömizen, mittumua häi suvaiččou. 10A sinä tuot sen tuatalles, i häi syöy i blahosloviu sinuu enne kuolendua.»
11Juakoi sanoi muamalleh Revekkale: «Minun velli Isuavu on karvaine, a minun hibju on silei. 12Toinah tuatto rubieu käzil opittelemah minuu, i minä roimmos hänen silmis muanittai i suan ičele piäle kirovon, a en blahosloven՚n՚ua.» 13No muamo sanoi hänele: «Anna se kiruondu tulou minun piäle, poigu minun, no kuule minun sana, mene da tuo kozat.» 14Juakoi toi kozat, a Revekka luadii niis hyvän syömizen, kui suvaičči Isakku. 15Sit häi otti oman vahnemban poijan Isuavan bohatat sovat, mittumat oldih hänel kois da sellitti niilöih oman nuoremban poijan Juakoin, 16käzile da hänen siliele kaglale häi pani kozan nahkan. 17Sit häi andoi Juakoile käzih lihat da leivän, kuduat häi varusti.
18Juakoi meni tuatan luo da sanoi: «Tuatto!» – «Da, poigu!» sanoi Isakku, «Kudai poijis sinä olet?» 19– «Minä olen Isuavu, sinun enzipoigu», vastai Juakoi. «Minä luajiin kai, kui sanoit. Nouze istui da syö minun sualistu, gu sinä voizit blahoslovie minuu.» 20Isakku sanoi poijale: «Kuibo sinä nenga terväh lövvit sualehen, poigu?» Se vastai: «Se Ižändy, sinun Jumal, työndi sen minule vastah.» 21Isakku sanoi Juakoile: «Tule lähembi. Anna minä opittelen sinuu, oletgo tottu Isuavu vai ei.» 22Juakoi tuli Isakan, tuatan, rinnale, se opitteli händy da sanoi: «Iäni on gu Juakoin iäni, a käit ollah gu Isuavan käit.» 23I Isakku ei tunnustannuh händy, sikse gu Juakoin käit oldih karvazet kui Isuaval, i blahoslovii händy. 24«Sit sinä olet minun poigu Isuavu?» – kyzyi häi Juakoil. Se vastai, sanoi: «Minä.» 25Isakku sanoi: «Anna minule syvvä sinun sualistu, gu minä voizin blahoslovie sinuu.» Juakoi andoi hänele, i häi söi, toi hänele viinuagi, i häi joi. 26Isakku, tuatto hänen, sanoi: «Tule minun rinnale, anna minule suudu, poigu minun.» 27Juakoi tuli, andoi tuatale suudu. Tuatto hengäi hänen sovien duuhuu i blahoslovii händy da sanoi:
– Minun poijas on sualehien peldoloin duuhu,
Ižändän hyvitettylöin peldoloin.
28Anna Jumal andau sinule kastettu taivahas,
vuitin muan kyllyös,
äijän leibiä da viinua.
29Anna rahvahat sluužitah sinule,
kanzukunnat kumardetahes sinule.
Roittos sinä ižändänny vellile:
sinun muaman poijat painutah sinun ies.
Kirotut roittahes sinun kiruojat,
hyvitetyt – sinun hyvittäjät.
Isuavu kyzyy tuatas blahosloven՚n՚ua
30Vai ehtii Isakku blahoslovie Juakoidu, vai lähti Juakoi oman tuatan Isakan silmien ies, gu tuli mečäspäi Isuavu. 31Häi sežo varusti hyviä syömisty, toi net tuatale da sanoi: «Tuatto! Nouze, syö sinun poijan sualistu, gu voizit blahoslovie minuu!» 32A Isakku, tuatto hänen, sanoi: «Ken sinä olet?» Se vastai: «Minä olen sinun poigu, enzipoigu Isuavu.» 33Isakku säpsähtih, häi särizi vačan pohjassah da sanoi: «Kenbo sit oli se, kudai sai sualehen, toi sen minule, i minä söin sit kaikes, enne gu tulit sinä, i minä blahosloviin händy? Häi i rodieu blahoslovittu.» 34Tuatan Isakan sanat kuultuu, Isuavu nosti suuren iänen da itkun da sanoi omale tuatale: «Tuatto minun, blahoslovi jo minuugi!» 35No tuatto sanoi: «Sinun velles tuli muanivol da otti sinun blahosloven՚n՚an.» 36I sanoi Isuavu: «Ei sudre händy sanota Juakoikse – häi jo kaksi kerdua muanitti minuu. Ezmäi otti minul enzipoijan sijan, a nygöi – minun blahosloven՚n՚an!» I vie sanoi Isuavu omale tuatale: «Jokse sinä et jättänyh minulegi blahosloven՚n՚ua?» 37Isakku vastai: «Minä luajiin händy sinun ižändäkse, kaikkii omahizii luajiin hänen käskyläzikse, annoin hänele leivät dai viinat. Midä minä voin luadie sinuh niškoi, poigu?» 38Isuavu sanoi omale tuatale: «Jokse, tuatto minun, sinul on vai yksi blahosloven՚n՚u? Blahoslovi minuugi, tuatto!» I [gu Isakku oli vaikkani,] Isuavu rubei äijäl iändämäh da itkemäh. 39Isakku, hänen tuattah, vastai hänele:
– Sinun elaigu rodieu loitton
muan kyllyös
da taivahan kasties.
40Sinä rubiet elämäh miekan vuoh,
rubiet sluužimah omale vellele.
No tulou aigu, sinä nouzet vastah,
lykkiät čiepit kaglas.
Juakoi pagieu vellen tazuandas
41Isuavu pidi vihua Juakoin piäle sen täh, gu se sai tuatan blahosloven՚n՚an. Häi duumaičči: «Lähäl ollah tuskupäivät, konzu tuatto kuolou, sit minä tapan Juakoin, minun vellen!» 42No Revekkale saneltih, midä tahtou ruadua vahnembi poigu Isuavu. Häi työndi kuččumah nuorembua poigua Juakoidu da sanoi hänele: «Sinun velli Isuavu tahtou tappua sinuu. 43Nygöi kuule, poigu, minun sana: pagie [Mesopotamieh,] minun vellen Lavanan luo Harranah. 44Elä sie kodvaine, kuni ei lauhtu sinun vellen Isuavan taba, 45kuni ei hävie vellen viha sinuu vaste i häi ei unohta, midä sinä luajiit hänele. Sit minä työnnän sinule sanan i otan sinuu kodih. Eiga voibi roijakseh muga, gu minä yhtes päiväs menetän teidy mollembii!»
46Revekka sanoi Isakale: «Minul ni eliä ei himoita nualoin hettalazien akoin täh. Gu Juakoigi nainnou hettalazes, moizes kui nämmä, tämän muan tyttäret, sit minul ni eliä ei maksa!»
ទើបបានជ្រើសរើសហើយ៖
Enzimäine Moisein kirju 27: LIVVI
គំនូសចំណាំ
ចែករំលែក
ចម្លង
ចង់ឱ្យគំនូសពណ៌ដែលបានរក្សាទុករបស់អ្នក មាននៅលើគ្រប់ឧបករណ៍ទាំងអស់មែនទេ? ចុះឈ្មោះប្រើ ឬចុះឈ្មោះចូល
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003