Enzimäine Moisein kirju 31
31
Juakoi peitoči hylgiäy Lavanan
1Juakoi kuuli, kui Lavanan poijat paistih: «Kačo, Juakoi sai kai, midä oli meijän tuatal, meijän tuatan eloloin vuoh rodih bohatakse.» 2Juakoi ičegi nägi sen, gu Lavan jo ei kačo häneh kui enne. 3Ižändy sanoi Juakoile: «Mene järilleh sinun tuattoloin muah omale rannale, i Minä olen sinunke.»
4Juakoi käski kuččuo Rahilii da Liijua pellole, kus häi paimendi lambahii da kozii. 5Häi sanoi heile: «Minä näin, teijän tuattas jo ei kačo minuh hyvin, kui enne. No minunke on minun tuatan Jumal. 6Työ tiijättö, min äijän minä ruavoin teijän tuatale, 7a häi muanitteli minuu da kerdua kymmene muutti palkua. Vai Jumal ei andanuh hänele luadie minule pahua. 8Gu teijän tuattas sanoi: ‘Pilkukkahat roijah sinun palkannu’, – sit kai vuonat roittih pilkukkahat. A konzu sanoi: ‘Sinun palkannu roijah kirjavat’, – sit kai roittih kirjavat. 9Muga Jumal otti tuatalles kaiken karjan da andoi sen minule. 10Lambahien da kozien kiiman aigua minä näin unis, gu kai bošit, kuduat juoksutettih lambahii da kozii, oldih kirjavat, pilkukkahat da täplikkähät. 11‘Juakoi!’, sanoi minule Jumalan Anheli unis. Minä vastain: ‘Täs olen.’ 12Sit Häi sanoi: ‘Kačo, kai bošit, kuduat juoksutetah karjua, ollah kirjavat, pilkukkahat da täplikkähät. Minä näin, midä Lavan ruadau sinunke. 13Minä olen Jumal [, Minä jiäviimmös sinule] Vefil՚as, kus sinä annoit minule sanan da kuavoit pyhävoidu kivele. Nygöi nouze, lähte täs muas da mene omah roindumuah [i Minä olen sinunke].’»
14Sit Rahil՚ da Liija vastattih hänele: «Meil ei ole enämbiä nimittumua vuittii tuatan elolois da perindölöis. 15Häi pidi meidy vierahinnu, gu möi meidy da söi sen hinnan, kuduan sai meis. 16Kerran on muga, ga kai, midä hänel oli, elot, kuduat Jumal otti meijän tuatal, kuulutah meile da meijän lapsile. Luaji muga, kui käsköy Jumal.»
17Juakoi istutti lapsii da akkoi verbl՚uudoin selgäh, 18otti keräle kaiken oman karjan da kai elot, kuduat sai, oman karjan, kuduan sai Mesopotamies, [kai midä kuului hänele,] gu mennä Isakan, oman tuatan, luo Hanaanan muah. 19Lavan sil aigua oli keriččemäs lambahii, i Rahil՚ otti kyzymättäh kodijumaloin kuvat. 20Muga Juakoi muanitti Lavanua-arameidu: ei sanonuh hänele nimidä lähtendäs. 21Häi lähti da otti kai, midä hänel oli. Häi meni joves poikki da matkai kohti Galaadan mägilöi.
Lavan tabuau Juakoin
22Kolmandennu päivänny Lavanale-arameile sanottih Juakoin lähtendäs. 23Lavan keräi joukon [poigii da] omahizii da lähti jälles ajamah heidy. Seiččemen päivän mendyy häi tabaigi heidy Galaadan mägilöis. 24No sinä yön unis Lavanale-arameile jiäviihes Jumal da sanoi: «Älä luaji nimidä pahua Juakoile.»
25Lavan tabai Juakoidu. Juakoi pystytti stuanut Galaadan mägilöis, sinne tuli Lavangi omahizienke. 26Lavan sanoi Juakoile: «Midä sinä ruavoit? Sinä minuu muanitit. Veit minun tyttäret ihan ku voinal suavun sualehen! 27Mikse sinä lähtit peitoči, muanitit minuu, et sanonuh nimidä? Minä kaimannuzin sinuu vesselän pajonke, tamburiinan da arfan soitonke. 28Sinä et andanuh minule andua suudu vunukoile da tyttärile lähtijes! Mielettäh sinä luajiit tämän! 29Minä voizin luadie teile äijän pahua, no tänä yön sinun tuatan Jumal sanoi minule: ‘Älä, kačo, sano Juakoile ni hyviä ni pahua!’ 30Anna sinä lähtenyzit, gu ylen äijäl tahtoit oman tuatan kodih, no mikse sinä varrastit minun jumaloi?»
31«Minä varain», sanoi Juakoi Lavanale, «smietiin, sinä otat järilleh omii tyttärii [i kai minun elot]. 32No kel sinä lövvät sinun jumalat, se ei jiä hengih! Täs meijän rovun silmien ies eči, midä [sinule kuulujua] on minul, omat voit ottua.» No häi nimidä ei löydänyh. Juakoi näit ei tiedänyh sidä, gu jumaloin kuvat otti hänen akku Rahil՚.
33Lavan kävyi Juakoin stuanuh, sit Liijan da mollembien orjunaizien stuanuloih, [ečii], no ei löydänyh. Sit Liijan stuanus lähtiettyy, meni Rahilin stuanuh. 34Rahil՚ sil aigua otti kodijumaloin kuvat, sydäi net verbl՚uudan sadulin alle da iče istuihes niile. Lavan ečii kaiken stuanun, no ei löydänyh. 35Rahil՚ sanoi hänele: «Älä suutu, minun ižändy, gu minä en voi nosta sinun ies, minul on tavalline naizien vaivu.» Lavan ečii [joga sijan], no jumalankuvii ei löydänyh.
36Juakoi tabavui da rubei viärittämäh Lavanua. Häi sanoi Lavanale: «Milbo minä olen viäry, midä pahua minä luajiin, gu sinä lähtit minuu ajamah jälles? 37Sinä kačoit kai minun kois. Lövvitgo sie midä oman taloin tavarua? Ozuta täs minun omahizien dai sinun omahizien ies, anna hyö suuditah meijän keskes. 38Kaksikymmen vuottu minä ruavoin sinule. Sil aigua sinun lambahat da kozat ei lykätty vuonii, minä en syönnyh sinun boššiloi. 39Liennöy zvieri revitellyh karjas elätin, minä en tuonnuh sidä sinule, iče maksoin sit. Liennöy mi hävinnyh päiväl libo yöl, minus sinä kyzyit čottua. 40Päiväl minuu muokkai räkki, yöl – vilu, uni pagei minun silmis. 41Kaksikymmen vuottu minä olin sinun talois. Nellitostu vuottu minä ruavoin sinule sinun tyttäris, kuuzi vuottu – žiivatois, a sinä kymmene kerdua muutit minun palkua. 42Gu ei ollus minun puolel minun tuatan Jumal, Avraaman Jumal da Isakan varavo, sinä nygöi työndäzit minuu tyhjin käzin. No Jumal nägi minun abiet, minun suuren ruavon: egläi Häi puolisti minuu.»
Juakoi da Lavan luajitah sobu
43Lavan vastai Juakoile: «Tyttäret ollah minun, heijän lapset ollah minun, i karju on minun. Kai, midä sinä täs näit, on minun. Voingo minä nygöi midä luadie minun tyttärienke da heijän lapsienke, kudamii hyö suadih? 44Luajimmo nygöi sovun, minä da sinä, i se rodieu tovestuksennu minun da sinun välis.» [Sit Juakoi sanoi hänele: «Kačo, meijänke ei ole nikedä. Jumal on tovestajannu minun dai sinun keskes.»]
45I Juakoi otti suuren kiven, pani sen mustopaččahakse. 46Juakoi sanoi omahizile: «Keräkkiä kivie.» Hyö kerättih tukku kivie, luajittih kivimätäs, syödih da juodih sil mättähäl. [Lavan sanoi Juakoile: «Tämä mätäs on tovestajannu minun da sinun keskes.»] 47Lavan nimitti sen Jegar-Sagadufa, a Juakoi pani sille nimen Galaad#31:47 Arameinkieline sana Jegar-Sagadufa da jevreinkieline sana Galaad merkitäh yhty: tovestandan mätäs.. 48Lavan sanoi Juakoile: «Tänäpäi tämä mätäs [da mustopačas, kuduan minä panin,] on meijän sovun tovestai.» Sikse tämän kohtan nimi on Galaad. 49A vie sidä kohtua sanotah Mitspa (kačondukohtu), gu Lavan sanoi: «Anna Ižändy kaččou meidy mollembii, konzu myö eruommo toine toizes. 50Gu sinä ruvennet abeimah minun tyttärii libo ottanet heijän ližäkse uuttu akkua, sit kačo: hos ei ole meijän keskes ristikanzua, kudai nägis, Jumal on tovestai minun da sinun keskes.» 51I sanoi Lavan Juakoile: «Täs on se mätäs i se mustopačas, kuduan minä pystytin minun da sinun välih. 52Tämä mätäs da tämä mustopačas ollah tovestajat sit, gu ni minä en tule sinun luo tämän mättähän tuakse, ni sinä et tule minun luo tämän mättähän da mustopaččahan tuakse, gu luadie pahua. 53Anna meijän suudijannu on Avraaman Jumal da Nahoran Jumal, heijän tuatan Jumal.» Juakoi andoi sanan oman tuatan Isakan varavol. 54Sit Juakoi iški lambahan verhakse#31:54 Verhu – tuomine Jumalale. Se on vahnu karjalaine sana. Jumalale sil mäil da kučui kaikkii syömäh. Hyö syödih da juodih i jiädih yökse sille mäile. 55Huondeksel Lavan nouzi aijoi, andoi suudu vunukoile da tyttärile omile da blahoslovii heidy. Sit Lavan lähti da meni järilleh omah kohtah.
ទើបបានជ្រើសរើសហើយ៖
Enzimäine Moisein kirju 31: LIVVI
គំនូសចំណាំ
ចែករំលែក
ចម្លង
ចង់ឱ្យគំនូសពណ៌ដែលបានរក្សាទុករបស់អ្នក មាននៅលើគ្រប់ឧបករណ៍ទាំងអស់មែនទេ? ចុះឈ្មោះប្រើ ឬចុះឈ្មោះចូល
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003