Enzimäine Moisein kirju 45
45
Josif sanou ken häi on
1Sit Josif ei voinnuh enämbiä pietelläkseh kaikkien hänen rinnal seizojien ies. Häi kirgai: «Mengiä iäre kaikin!» I ei jiännyh Josifan rinnale nikedä, konzu häi sanoi vellile, ken häi on. 2Häi rubei äijäl itkemäh, sen kuultih kai jegiptalazet, kuului faraonan kodissah. 3Josif sanoi vellile: «Minä olen Josif. Ongo hengis tuatto?» No vellet ni vastata ei voidu, muga hämmästyttih. 4Josif sanoi vellile: «Tulgua lähembi!» Hyö tuldih. Häi sanoi: «Minä olen Josif, teijän velli, kuduan työ möittö Jegiptah. 5No nygöi älgiä pidäkkiä pahua mieldy, älgiägo žiälöikkiä, gu möittö minuu tänne, sikse gu Jumal työndi minuu tänne enne teidy, teijän hengih piäzendäkse. 6Kačo gu mual oli jo kaksi nälgyvuottu, a jäi vie viizi vuottu, konzu ei kynnetä eigo kylvetä. 7Jumal työndi minuu tänne teijän iel, gu jättiä teidy muale da gu jatkus teijän elaigu suurekse piäzendäkse. 8Ga sit ettohäi työ työndänyh minuu tänne, työndi Jumal, kudai pani minuu tuatakse faraonale da ižändäkse kaikes hänen kois da kaiken Jegiptan muan valdumiehekse. 9Mengiä huolittuat minun tuatan luo da sanokkua hänele: ‘Nenga sanou sinun poigu Josif: Jumal pani minuu kaiken Jegiptan ižändäkse. Tule huolita minun luo. 10Sinä rubiet elämäh minun rinnal Geseman muas, sinä dai sinun poijat dai sinun poigien poijat, sinun lambahat, kozat dai lehmät, kai midä sinul on. 11Minä syötän sinuu sie, gu et köyhtys sinä, sinun taloi dai kaikin, ket ollah sinunke, sikse gu ies on vie viizi nälgyvuottu.’ 12Työ omil silmil näittö dai minun vellen Veniaminan silmät nähtäh se, gu teijänke pagizen minä. 13Ga sanelkua minun tuatale kaikes minun kunnivos Jegiptas i kaikes sit, midä työ näittö, i tuogua tänne teriämbi minun tuattua.» 14Josif tartui kaglah omale vellele Veniaminale da itki. Dai Veniamin itki hänel kaglas. 15Sit Josif andoi suudu kaikile omile vellile, itki da sebäi heidy. Sit hänen vellet paistih hänenke.
16Viesti Josifan vellien tulendas tuli faraonangi dvorčah, se oli faraonale da hänen lähimäzile hyvä mieli. 17I faraon sanoi Josifale: «Sano sinun vellile: Luadikkua nenga, pangua oslile selgäh vil՚l՚ua da mengiä Hanaanan muah. 18Ottakkua teijän tuattua, teijän perehet da tulgua minun luo. Minä annan teile parahan [kohtan] Jegiptan muas, i työ suatto syömizen muan kyllyös. 19Sinule käsken sanuo vellile: Luadikkua nenga: ottakkua Jegiptan muas suuret kärit teijän lapsih da teijän akkoih niškoi i tuogua teijän tuattua i tulgua järilleh. 20Älgiä žiälöikkiä teijän lomuloi, sikse gu parastu, midä on Jegiptan muas, annan teile.»
21Mugai luajittih Izrail՚an poijat, i Josif andoi heile suuret kärit faraonan käskys da andoi evästy matkah. 22Häi andoi heile kaikile uvvet pyhäsovat, a Veniaminale häi andoi kolmesadua hobjud՚engua da viizi uuttu sobavustu. 23Vie häi työndi omale tuatale kymmene oslua, kudamil selläs oli kaikkie parastu, midä oli Jegiptas, da kymmene emäoslua, kudamil selläs oli vil՚l՚ua, leibiä da muudu syömisty omale tuatale evähikse matkah. 24Sit häi työndi omii vellii matkah da hyö lähtiettih. Häi sanoi heile: «Älgiä riijelkiä matkas.» 25Josifan vellet lähtiettih Jegiptas da tuldih Hanaanan muah Juakoi-tuatan luo. 26Hyö tuodih hänele viesti da sanottih: «Josif, [sinun poigu,] on hengis. Häi on kogo Jegiptan muan valdumies!» Tuatan syväin jäi vilukse, häi ei uskonuh heile. 27No poijat saneltih hänele kai Josifan sanat, häi omil silmil nägi net suuret kärit, kuduat Josif työndi hänele gu tuvva händy Jegiptah, sit elavui Juakoin, heijän tuatan, hengi. 28Izrail՚ sanoi: «Täs minule on kylläl! Vie hengis on minun poigu Josif! Minä lähten da näin händy, kuni en kuolluh.»
ទើបបានជ្រើសរើសហើយ៖
Enzimäine Moisein kirju 45: LIVVI
គំនូសចំណាំ
ចែករំលែក
ចម្លង
ចង់ឱ្យគំនូសពណ៌ដែលបានរក្សាទុករបស់អ្នក មាននៅលើគ្រប់ឧបករណ៍ទាំងអស់មែនទេ? ចុះឈ្មោះប្រើ ឬចុះឈ្មោះចូល
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003