Enzimäine Moisein kirju 24
24
Revekka rodieu Isakan mučoikse
1Avraam oli jo ylen vahnu, i Ižändy oli kaikes hyvitännyh händy. 2Avraam sanoi omale käskyläzele, kaiken hänen taloin kaččojale, kudai pidi huolen kaikis hänen elolois: «Kosketa minun reitty 3da anna minule sana Ižändän, taivahan dai muan Jumalan kauti, gu et ota minun poijale [Isakale] mučoidu hanaanalazien tyttäris, kudamien keskes minä elän, 4a menet minun muah, minun omahizien luo, [minun rovun luo] da tuot [siepäi] mučoin minun poijale Isakale.» 5Käskyläine kyzyi: «A ku tyttö ei tahtone lähtie minunke tänne? Pidäygo minul sit vediä sinun poigua sih muah, kuspäi sinä tulit?» 6«Ei, sidä ei pie ruadua nikonzu! Ei pie vediä poigua sinne», sanoi Avraam. 7«Ižändy, taivahan Jumal [dai muan Jumal], kudai toi minuu omas muaspäi tänne i pagizi minunke i andoi sanan, sanoi: ‘[Sinule da] sinun jälgeläzile annan tämän muan.’ Häi Iče työndäy Oman Anhelin sinne sinun iel, i sinä tuot minun poijale [Isakale] mučoin. 8Gu tyttö ei tahtone lähtie sinunke tänne, sinä voit jättiä oman sanan täyttämättäh, no ni mis nimes älä vie minun poigua sinne.» 9Sit käskyläine koskiihes käil oman ižändän Avraaman reitty da andoi moizen sanan.
10Käskyläine otti oman ižändän karjas kymmene verbl՚uudua, otti kaikenmostu kallistu tavarua da lähti Mesopotamieh, linnah kus eli Nahor. 11Oli ehty, konzu häi azetti omii verbl՚uudoi linnan edeh vezikaivon luo. Täl aijal linnan naizet tullah kaivoh viele. 12Avraaman käskyläine sanoi: «Ižändy, minun ižändän Avraaman Jumal! Ozita minuu tänäpäi, älä hylgiä minun ižändiä Avraamua. 13Vot, minä seizon täs kaivon luo, a linnan tytöt tullah viele. 14Minä sanon yhtele heis: ‘Anna minule vetty juvva sinun kukšinas.’ Gu häi sanonou: ‘Juo. Minä juotan [kylläl] sinun verbl՚uudoigi’, sit häi on se, kuduan Sinä valličit mučoikse Sinun orjale Isakale. Sidä myö minä tiijustan, gu Sinä olet armolline minun ižändäle [Avraamale].»
15Ehtii vai duumaija sidä, gu sih tuli Revekka kukšin olgupiäl. Revekka oli Vafuilan tytär, a Vafuil oli Milkan da Avraaman vellen Nahoran poigu. 16Tyttö oli ylen čoma, miehen koskematoi. Häi heityi kaivole da täytti viel oman kukšinan. Konzu häi kiändyi tulemah järilleh, 17Avraaman käskyläine juokseldi hänen edeh da sanoi: «Anna minule juvva vähäine sinun kukšinas!» 18«Juo, minun ižändy», sanoi häi, heitti olgupiäl kukšinan, juotti käskyläzen, 19a sit sanoi: «Minä tuon vetty sinun verbl՚uudoilegi, anna juvvah kylläl.» 20Häi kuadoi terväzeh viet juottokartah, juoksi myös kaivole. Muga kandoi häi vetty, kuni ei juottanuh kaikkii verbl՚uudoi. 21Mies diivijen vaikkani kačoi häneh, gu tahtoi nähtä, ozittigo händy Ižändy täs matkas.
22A konzu verbl՚uudat juodihes, häi andoi tytöle kuldazen nenärengahan, kudai painoi puolen šekelin verran, kaksi kuldastu käzirengastu, kuduat painettih kymmene šekelii, 23da kyzyi: «Sano, kenen tytär sinä olet? Löydyygo sinun tuatan kois sija meile gu muata yö?» 24Häi vastai: «Minä olen Vafuilan tytär. Häi on Milkan da Nahoran poigu.» 25Sit häi ližäi: «Meil on äijy olgie dai syömisty žiivatoile kylläl, on sijua olla yö.» 26Mies langei polvilleh, kumardih muassah Ižändäle, 27da sanoi: «Kiitän Ižändiä, minun ižändän Avraaman Jumalua, kudai ei jättänyh minun ižändiä armottah da tovettah. Taivahalline Ižändy toi minuu oigieh minun ižändän vellen taloih!»
28Revekka juoksi kodih da saneli muamale gost՚as. 29-30Revekal oli velli Lavan. Konzu häi nägi Revekal nenärengahan da käzirengahat, konzu kuuli, midä Revekka hänele saneli miehes, häi juoksi linnaspäi kaivon luo, meni miehen luo, kudai seizoi vie kaivon luo omien verbl՚uudoinke, 31da sanoi hänele: «Tule terveh, sinä Ižändän hyvitetty! Mikse sinä seizot täs, gu jo kabrastin taloin da varustin sijan sinun verbl՚uudoile?» 32Sit mies meni taloih. Lavan lasketti verbl՚uudat, toi niile olgie da syömisty, a gost՚ale da hänenke tulluzile vetty jalloin pestä. 33Gost՚ale tuodih syvvä, no häi sanoi: «En rubie syömäh, kuni en sanele omua dieluo.» Hänele sanottih: «Pagize!»
34Mies saneli:
«Minä olen Avraaman käskyläine. 35Ižändy äijäl hyvitti minun ižändiä, hänes rodih suuri mies, Ižändy andoi hänele lammastu da häkkii, kuldua dai hobjua, orjua dai orjunaistu, verbl՚uudua dai oslua. 36Sarra, minun ižändän akku, sai hänele yhten poijan jo vahnannu olles, i kai, midä hänel on, ižändy jättäy poijale. 37Ižändy otti minus sanan da sanoi: ‘Älä ota minun poijale akkua hanaanalazien tyttäris, kudamien muas minä elän, 38a mene minun tuatan kodih, minun omahizien luo. Siepäi tuot akan minun poijale.’ 39Minä sanoin minun ižändäle: ‘Toinah naine ei lähte minunke?’ 40Häi vastai: ‘Ižändy [Jumal], kuduan silmien ies minä elän, työndäy sinunke Oman Anhelin i ozittau sinuu matkas, i sinä otat minun poijale akan minun omahizis, minun tuatan perehes. 41Äski sit sinä piäzet minule annetus sanas, konzu kävyt minun omahizien luo; i ku hyö ei annetanne sinule tyttyö, sinä roittos välläl minule annetus sanas.’
42Tänäpäi, konzu minä tulin kaivole, minä sanoin: ‘Ižändy, minun ižändän Avraaman Jumal! Gu tahtonet ozittua minuu täs matkas, sit luaji nenga: 43Gu minä seizon nygöi täs kaivon luo, [i linnan eläjien tyttäret tullah viele,] sit viele tulou tyttö, kuduale minä sanon: ‘Anna minule vähäine vetty sinun kukšinas.’ 44Gu häi sit sanonou minule: ‘Juo, minä tuon vetty sinun verbl՚uudoilegi’, sit häi on se naine, kuduan Ižändy varusti minun ižändän poijale, [Omale orjale Isakale, i sidä myö minä tiijustan, gu Sinä luajit hyvytty minun ižändäle Avraamale.]’
45Ehtiin vai duumaija muga, i vot tuli Revekka kukšin olgupiäl, heityi kaivole da rubei ottamah vetty. Minä sanoin hänele: ‘Anna minule juvva.’ 46Häi heitti kukšinan olgupiäl da sanoi: ‘Juo. Minä juotan sinun verbl՚uudoigi.’ Minä join, a sit häi toi vetty minun verbl՚uudoile. 47Minä kyzyin: ‘Sano, kenen tyttärii sinä olet?’, i häi vastai: ‘Minä olen Vafuilan, Nahoran da Milkan poijan tytär.’ Sit minä annoin hänele rengahan nenäh da käzirengahat, 48a sit minä painuin da kumardimmos Ižändäle. Minä kiitin Ižändiä, minun ižändän Avraaman Jumalua sit, gu Häi toi minuu kohti tänne, gu ottua minun ižändän vellen tytär hänen poijale mučoikse. 49Nygöi sanokkua minule: tahtottogo työ olla oigiet da armollizet minun ižändäle? Sanokkua, gu tiedäzin, kunne minul kiändyö.»
50Lavan da Vafuil vastattih: «Tämä kai on Ižändäs tulluh, myö emmo voi sanuo ni puoles ni vastah. 51Täs Revekka, ota händy da mene. Anna häi rodieu mučoikse sinun ižändän poijale, kui sanoi Ižändy.» 52Tämän kuultuu Avraaman käskyläine kumardih Ižändäle muassah. 53Sit häi otti hobjastu da kuldastu veššii da sobua da andoi Revekkale. Mugai vellele da muamale häi andoi kallehet lahjat. 54Sit häi dai hänenke olijat syödih i juodih da jiädih taloih yökse, a huondeksel häi sanoi: «Andakkua minule lähtie oman ižändän luo.»
55Revekkan velli da muamo sanottih: «Anna tyttö olis meijänke vie hos päiviä kymmene. Sit lähtet.» 56«Älgiä kieldäkkiä minuu lähtemäs», sanoi Avraaman käskyläine. «Gu kerran Ižändy ozitti minuu täs matkas, andakkua minule valdu piästä järilleh ižändän luo.» 57Hyö sanottih: «Kučummo tytön tänne da kyzymmö hänen mielet täh niškoi.» 58Hyö kučuttih Revekkua da kyzyttih hänel: «Tahtotgo nygöi kerras lähtie tämän miehenke?» Häi vastai: «Tahton.» 59I sit hyö kaimattih Revekkua matkah, hänenke hänen imettäjiä da Avraaman käskylästy hänen miehienke. 60Hyö pakittih Jumalal ozua Revekkale da sanottih hänele:
– Anna sinule, meijän sizär,
rodieu tuhat kerdua kymmenetuhattu jälgelästy,
da anna sinun jälgeläzet vallatah
vihaniekoin linnat.
61Sit Revekka da hänen käskyläisnaizet nostih verbl՚uudoile selgäh da lähtiettih sille miehele jälles. Avraaman käskyläine sai Revekkan dai lähti.
62Isakku oli sil aigua tulluh Beer-lahai-roispäi, häi, näit, eli Negevas. 63Ehtäl häi käveli pellos omien duumienke, häi nosti silmät da nägi, kui tulou verbl՚uudukaravuanu. 64Revekka kačahtih, nägi Isakan da heityi verbl՚uudan selläs. 65Häi kyzyi käskyläzel: «Ken on tai mies, kudai tulou pelduo myö meile vastah?» Käskyläine vastai: «Se on minun ižändy.» Sit Revekka otti paikan da peitti rožat. 66Käskyläine saneli Isakale kai, midä häi luadii. 67Isakku vedi Revekkan oman muaman Sarran stuanuh da otti händy omakse mučoikse. Isakku rubei suvaimah händy da sai urostuksen tuskas, kudai oli hänel muaman kuoltuu.
ទើបបានជ្រើសរើសហើយ៖
Enzimäine Moisein kirju 24: LIVVI
គំនូសចំណាំ
ចែករំលែក
ចម្លង
ចង់ឱ្យគំនូសពណ៌ដែលបានរក្សាទុករបស់អ្នក មាននៅលើគ្រប់ឧបករណ៍ទាំងអស់មែនទេ? ចុះឈ្មោះប្រើ ឬចុះឈ្មោះចូល
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003