ខគម្ពីរពេញនិយមពី Enzimäine Moisein kirju 28

ចែក​រំលែក

Minä olen sinunke, kačon da vardoičen sinuu, mennet hos kunne. Minä tuon sinuu järilleh täh muah. Minä en jätä sinuu, kuni en täytä sidä, midä uskaldin sinule.»

Ižändy seizoi pordahil da sanoi Juakoile: «Minä olen Ižändy, sinun tuatan Avraaman da Isakan Jumal. [Älä varua.] Tämän muan, kudual sinä virut, Minä annan sinule da sinun jälgeläzile.

Juakoi havačui unes da sanoi: «Tovel, Ižändy on täs kohtas, a minä en tiedänyh.»

Juakoi jiäksiihes da andoi sanan: «Gu [Ižändy] Jumal ollou minunke täl matkal, kaččonou da vardoinnou minuu, andanou minule leivän da sovat, gu minä rauhas piässen omah kodih, sit Ižändy on minun Jumal. Pyhä kivi, kuduan minä pystytin, rodieu [minul] Jumalan koikse, i kaikes, midä Sinä annat minule, minä rubien andamah Sinule kymmenenden vuitin.»

Heidy, sinun jälgeläzii, rodieu muga äijy, kui äijy on hiekkua, hyö levitäh päivänlaskuhpäi da päivännouzuhpäi, pohjazeh dai suveh. I blahoslovitut roijah sinun da sinun jälgeläzien kauti kai muailman rovut.

Tälle kohtale häi andoi nimen Vefil՚ (Jumalan kodi), enne sen linnan nimi oli Luz.