Enzimäine Moisein kirju 42
42
Josifan vellet tullah Jegiptah
1Konzu Juakoi tiijusti Jegiptas on vil՚l՚ua, häi sanoi poijile: «Midä kačotto toine toizeh? 2Sanotah Jegiptas on vil՚l՚ua. Mengiä sinne da ostakkua sie meile vil՚l՚ua, gu meil pyzyö hengis, ei kuolta.» 3Muga kymmene Josifan vellie lähtiettih Jegiptah ostamah vil՚l՚ua. 4Vai Veniaminua, Josifan vellie, Juakoi ei työndänyh hänen vellienke, sikse gu sanoi: «Vai ei rodies hänenke pahua.» 5Izrail՚an poijat lähtiettih sinne, joukos toizienke – kaikkiel Hanaanan muas oli nälgy. 6Josif oli valdumiehenny sit muas, kunne hyö tuldih, häi i möi vil՚l՚ua kaikile muan rahvahile. Vellekset tuldih hänen edeh da painuttih rožin muah. 7Häi kačahtih heih, tunnusti heidy, no heityi tiedämättömäkse da kyzyi vilusti: «Kuspäi tulitto?» «Tulimmo Hanaanaspäi, vil՚l՚ua ostamah», vastattih hyö. 8Josif tunnusti omii vellii, no hyö ei tundiettu händy. 9Josifale juohtuttih mieleh net unet, kudamat häi nägi vellis, i häi sanoi: «Työ oletto ečittelijät! Työ tulitto kaččomah tämän muan pahoi vardoittuloi kohtii.» 10Hyö vastattih: «Ei, ižändy meijän! Sinun orjat tuldih ostamah syömisty. 11Myö kaikin olemmo vellekset, yhten tuatan poijat, myö olemmo putin rahvas! Myö, sinun orjat, nikonzu emmo olluh ečittelijöinny!» 12«Ei», sanoi Josif, «työ tulitto kaččomah tämän muan pahoi vardoittuloi kohtii.» 13«Meidy, sinun orjii, on kaksitostu vellie», sanottih hyö, «kaikin olemmo yhten tuatan poijat Hanaanan muaspäi. Nuorembi velli jäi tuatanke, a yhty jo ei ole.» 14Josif sanoi: «Nu vot. Ihan kui minä sanoin: työ oletto ečittelijät. 15Vot kui minä opin teijän mielii: Faraonan nimel annan sanan: kuni tänne ei tule teijän nuorembi velli, työ etto piäze tiäpäi. 16Työndäkkiä yksi teis tuomah vellie, a työ loput jiättö tänne. Sit kačommo, pagizettogo työ tottu. A ku ei, sit annan sanan faraonan nimes: työ oletto ečittelijät.» 17Josif pani heidy kolmekse päiviä vardoittavakse.
18Kolmandeššu päivänny Josif sanoi heile: «Luadikkua nenga i jiättö hengih, sikse gu minä varuan Jumalua: 19gu työ tovel olletto putin rahvas, anna yksi teijän vellis jiäy täh kodih, kus työ oletto vardoittavinnu, a työ mengiä, vedäkkiä vil՚l՚at, sikse gu teijän perehet ollah nälläs. 20Tuogua sit minun luo teijän nuorembi velli. Nenga työ voitto ozuttua oman oigevuon, sit työ etto kuole.»
Vellet mugai ruattih. 21Hyö sanottih toine toizele: «Tämä on meile palku meijän riähkäs, kuduan myö luajiimmo vellie vastah. Myö näimmö hänen hengen tuskan, konzu häi pokoroiččih meile, no emmo kuunnelluh händy. Sit riähkäs meile tuli tämä pahus.» 22A Ruvim sanoi: «Engo minä sanonuh teile: ‘Älgiä luadikkua riähkiä brihaččuu vastah’, no työ etto kuunnelluh minuu. Nygöi myö maksammo hänen veres.» 23Vellet ei tietty sidä, gu Josif ellendäy heijän paginan, häihäi pagizi heijänke kiändäjän kauti. 24Josif lähti loitombakse heis da rubei itkemäh. Sit häi tuli järilleh da rubei pagizemah heijänke. Häi eroitti heis Simeonan da käski siduo händy vellien silmien ies.
25Josif käski täyttiä heijän huavot vil՚l՚al, panna jogahizen huavoh hobjuden՚gat, kuduat hyö annettih vil՚l՚as, da andua evästy dorogah. Mugai luajittih heijänke. 26Vellet pandih vil՚l՚uhuavot oslile selgäh da lähtiettih kodih. 27Yöl huogavundukohtas yksi vellis avai huavon, gu andua syvvä oslale, da nägi sie hobjat. 28«Minun hobjat myös ollah minul!» sanoi häi vellile, «Kaččokkua, net ollah juuri piälpäi.» Heijän syväin säpsähtih. Pöllästyksis hyö paistih keskenäh: «Midä Jumal luadii meijänke?»
Vellekset tuldih oman tuatan luo
29Vellekset tuldih tuattah Juakoin luo Hanaanan muah da saneltih hänele kai, midä oli olluh heijänke: 30«Se suuri valdumies sit muas pagizi meijänke vilusti da nimitti meidy ečittelijöikse. 31Myö sanoimmo, myö olemmo putin rahvas, emmo nikonzu olluh ečittelijöinny, 32meidy on kaksitostu vellie, yhten tuatan poigua, yhty jo ei ole, a nuorembi on tuatanke Hanaanan muas. 33Sit sanoi meile sen muan valdumies: ‘Vot kui minä tiijustan, olettogo työ putin rahvas: jättäkkiä minun luo yhty vellie teis, a työ ottakkua vil՚l՚ua, gu teijän perehet ollah nälläs, i mengiä 34da tuogua minun luo teijän nuorembua vellie. Sit minä uskon, gu työ etto ole ečittelijät, a oletto putin rahvas. Minä piästän teijän vellen i annan teile vallan liikkuo välläl meijän muas.’»
35Hyö ruvettih purgamah omii huavoloi, i jogahizel huavos oldih hänen hobjud՚engat. Hyö nähtih omat hobjat, hyö dai tuatto heijän, i pöllästyttih. 36I sanoi heile Juakoi, heijän tuatto: «Työ otitto minul lapset: Josifua ei ole, Simeonua ei ole, dai Veniaminua tahtotto ottua – kai se minun piäle!» 37Sit Ruvim sanoi omale tuatale: «Tapa minun kahtu poigua, gu minä en tuonne Veniaminua sinun luo järilleh. Anna händy minun käzih – minä tuon händy järilleh sinun luo.» 38Juakoi sanoi: «Ei lähte minun poigu teijänke; sikse gu hänen velli kuoli, yksi häi jäi minul. Gu roinnou midä pahua hänenke matkas, kuduah työ lähtettö, sit työ viettö minun harmuan piän tuskanke tuonilmazih.»
ទើបបានជ្រើសរើសហើយ៖
Enzimäine Moisein kirju 42: LIVVI
គំនូសចំណាំ
ចែករំលែក
ចម្លង
ចង់ឱ្យគំនូសពណ៌ដែលបានរក្សាទុករបស់អ្នក មាននៅលើគ្រប់ឧបករណ៍ទាំងអស់មែនទេ? ចុះឈ្មោះប្រើ ឬចុះឈ្មោះចូល
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Enzimäine Moisein kirju 42
42
Josifan vellet tullah Jegiptah
1Konzu Juakoi tiijusti Jegiptas on vil՚l՚ua, häi sanoi poijile: «Midä kačotto toine toizeh? 2Sanotah Jegiptas on vil՚l՚ua. Mengiä sinne da ostakkua sie meile vil՚l՚ua, gu meil pyzyö hengis, ei kuolta.» 3Muga kymmene Josifan vellie lähtiettih Jegiptah ostamah vil՚l՚ua. 4Vai Veniaminua, Josifan vellie, Juakoi ei työndänyh hänen vellienke, sikse gu sanoi: «Vai ei rodies hänenke pahua.» 5Izrail՚an poijat lähtiettih sinne, joukos toizienke – kaikkiel Hanaanan muas oli nälgy. 6Josif oli valdumiehenny sit muas, kunne hyö tuldih, häi i möi vil՚l՚ua kaikile muan rahvahile. Vellekset tuldih hänen edeh da painuttih rožin muah. 7Häi kačahtih heih, tunnusti heidy, no heityi tiedämättömäkse da kyzyi vilusti: «Kuspäi tulitto?» «Tulimmo Hanaanaspäi, vil՚l՚ua ostamah», vastattih hyö. 8Josif tunnusti omii vellii, no hyö ei tundiettu händy. 9Josifale juohtuttih mieleh net unet, kudamat häi nägi vellis, i häi sanoi: «Työ oletto ečittelijät! Työ tulitto kaččomah tämän muan pahoi vardoittuloi kohtii.» 10Hyö vastattih: «Ei, ižändy meijän! Sinun orjat tuldih ostamah syömisty. 11Myö kaikin olemmo vellekset, yhten tuatan poijat, myö olemmo putin rahvas! Myö, sinun orjat, nikonzu emmo olluh ečittelijöinny!» 12«Ei», sanoi Josif, «työ tulitto kaččomah tämän muan pahoi vardoittuloi kohtii.» 13«Meidy, sinun orjii, on kaksitostu vellie», sanottih hyö, «kaikin olemmo yhten tuatan poijat Hanaanan muaspäi. Nuorembi velli jäi tuatanke, a yhty jo ei ole.» 14Josif sanoi: «Nu vot. Ihan kui minä sanoin: työ oletto ečittelijät. 15Vot kui minä opin teijän mielii: Faraonan nimel annan sanan: kuni tänne ei tule teijän nuorembi velli, työ etto piäze tiäpäi. 16Työndäkkiä yksi teis tuomah vellie, a työ loput jiättö tänne. Sit kačommo, pagizettogo työ tottu. A ku ei, sit annan sanan faraonan nimes: työ oletto ečittelijät.» 17Josif pani heidy kolmekse päiviä vardoittavakse.
18Kolmandeššu päivänny Josif sanoi heile: «Luadikkua nenga i jiättö hengih, sikse gu minä varuan Jumalua: 19gu työ tovel olletto putin rahvas, anna yksi teijän vellis jiäy täh kodih, kus työ oletto vardoittavinnu, a työ mengiä, vedäkkiä vil՚l՚at, sikse gu teijän perehet ollah nälläs. 20Tuogua sit minun luo teijän nuorembi velli. Nenga työ voitto ozuttua oman oigevuon, sit työ etto kuole.»
Vellet mugai ruattih. 21Hyö sanottih toine toizele: «Tämä on meile palku meijän riähkäs, kuduan myö luajiimmo vellie vastah. Myö näimmö hänen hengen tuskan, konzu häi pokoroiččih meile, no emmo kuunnelluh händy. Sit riähkäs meile tuli tämä pahus.» 22A Ruvim sanoi: «Engo minä sanonuh teile: ‘Älgiä luadikkua riähkiä brihaččuu vastah’, no työ etto kuunnelluh minuu. Nygöi myö maksammo hänen veres.» 23Vellet ei tietty sidä, gu Josif ellendäy heijän paginan, häihäi pagizi heijänke kiändäjän kauti. 24Josif lähti loitombakse heis da rubei itkemäh. Sit häi tuli järilleh da rubei pagizemah heijänke. Häi eroitti heis Simeonan da käski siduo händy vellien silmien ies.
25Josif käski täyttiä heijän huavot vil՚l՚al, panna jogahizen huavoh hobjuden՚gat, kuduat hyö annettih vil՚l՚as, da andua evästy dorogah. Mugai luajittih heijänke. 26Vellet pandih vil՚l՚uhuavot oslile selgäh da lähtiettih kodih. 27Yöl huogavundukohtas yksi vellis avai huavon, gu andua syvvä oslale, da nägi sie hobjat. 28«Minun hobjat myös ollah minul!» sanoi häi vellile, «Kaččokkua, net ollah juuri piälpäi.» Heijän syväin säpsähtih. Pöllästyksis hyö paistih keskenäh: «Midä Jumal luadii meijänke?»
Vellekset tuldih oman tuatan luo
29Vellekset tuldih tuattah Juakoin luo Hanaanan muah da saneltih hänele kai, midä oli olluh heijänke: 30«Se suuri valdumies sit muas pagizi meijänke vilusti da nimitti meidy ečittelijöikse. 31Myö sanoimmo, myö olemmo putin rahvas, emmo nikonzu olluh ečittelijöinny, 32meidy on kaksitostu vellie, yhten tuatan poigua, yhty jo ei ole, a nuorembi on tuatanke Hanaanan muas. 33Sit sanoi meile sen muan valdumies: ‘Vot kui minä tiijustan, olettogo työ putin rahvas: jättäkkiä minun luo yhty vellie teis, a työ ottakkua vil՚l՚ua, gu teijän perehet ollah nälläs, i mengiä 34da tuogua minun luo teijän nuorembua vellie. Sit minä uskon, gu työ etto ole ečittelijät, a oletto putin rahvas. Minä piästän teijän vellen i annan teile vallan liikkuo välläl meijän muas.’»
35Hyö ruvettih purgamah omii huavoloi, i jogahizel huavos oldih hänen hobjud՚engat. Hyö nähtih omat hobjat, hyö dai tuatto heijän, i pöllästyttih. 36I sanoi heile Juakoi, heijän tuatto: «Työ otitto minul lapset: Josifua ei ole, Simeonua ei ole, dai Veniaminua tahtotto ottua – kai se minun piäle!» 37Sit Ruvim sanoi omale tuatale: «Tapa minun kahtu poigua, gu minä en tuonne Veniaminua sinun luo järilleh. Anna händy minun käzih – minä tuon händy järilleh sinun luo.» 38Juakoi sanoi: «Ei lähte minun poigu teijänke; sikse gu hänen velli kuoli, yksi häi jäi minul. Gu roinnou midä pahua hänenke matkas, kuduah työ lähtettö, sit työ viettö minun harmuan piän tuskanke tuonilmazih.»
ទើបបានជ្រើសរើសហើយ៖
:
គំនូសចំណាំ
ចែករំលែក
ចម្លង
ចង់ឱ្យគំនូសពណ៌ដែលបានរក្សាទុករបស់អ្នក មាននៅលើគ្រប់ឧបករណ៍ទាំងអស់មែនទេ? ចុះឈ្មោះប្រើ ឬចុះឈ្មោះចូល
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003