Enzimäine Moisein kirju 22
22
Jumal oppiu Avraaman mielii
1Jälles nämii tapahtumii meni vähäine aigua, i Jumal tahtoi oppie Avraaman mielii. «Avraam!», sanoi hänele Jumal. «Minä täs», vastai Avraam. 2I Jumal sanoi: «Ota oma poigu, aino poigu Isakku, kuduadu suvaičet, mene hänenke Morian muah. Sie mäil, kuduan Minä ozutan, sinä poltat händy verhakse.»
3Avraam nouzi huondeksel aijoi, val՚l՚asti oslan, otti keräle kaksi käskylästy da poijan Isakan. Häi pilkoi halguo verhutuleh niškoi da lähti matkah sih kohtah, kuduan ozutti hänele Jumal. 4Kolmandennu päivänny häi jo loittonsah nägi sen kohtan. 5Sit häi sanoi käskyläzile: «Jiägiä työ tänne da kaččokkua oslii, minä da poigu lähtemmö tuane molimahes, sit tulemmo järilleh.» 6Avraam otti verhutulen puut da andoi net Isakale kannettavakse. Iče häi otti tulen, veičen, da muga hyö lähtiettih kahtei. 7Isakku sanoi tuatalleh Avraamale: «Tuatto!» «Midä, poigu?» vastai Avraam. Poigu sanoi: «Meil on tuli da hallot, a kus on vuonu poltoverhakse?» 8«Poigaine,» – sanoi Avraam, – «Jumal kaččou Ičelleh vuonan poltoverhakse.» Muga astuttih hyö ielleh kahtei.
9Tulduu sih sijah, kuduah niškoi pagizi Jumal, Avraam luadii altarin da pani sille hallot. Sit häi sidoi oman poijan Isakan da pani händy altarile halgoloin piäle. 10No konzu Avraam otti veičen, gu tappua poigua, 11Ižändän Anheli kirgai hänele taivahaspäi: «Avraam, Avraam!» Avraam vastai: «Täs olen!» 12Ižändän Anheli sanoi: «Älä nosta häneh kätty, älä luaji nimidä. Nygöi Minä tiijän, kui sinä varuat da suvaičet Jumalua – sinä et žiälöinnyh andua Minule poigua, omua aino poigua.» 13I ku Avraam kačahtih ymbäri, häi nägi bošin, kudai oli sarvil tartunuh tuhjoh. Avraam otti sen bošin da polti verhakse Isakku-poijan sijas. 14Avraam andoi nimen sille kohtale «Ižändy kaččou», Jegova-Ire. Sikse nygöigi sanotah «Ižändän mäil nägyy».
15Ižändän Anheli kirgui myös taivahaspäi. 16Nenga sanoi: «Minä annan sanan Oman Ičen kauti, sanou Ižändy: Gu sinä luajiit tämän, et žiälöinnyh andua [Minule] omua aino poigua, 17Minä hyvitän sinuu ylen äijäl da annan sinule jälgeläzii muga äijän, ga hyö ollah gu taivahan tiähtet libo kui hiekkazet meren rannal, i sinun jälgeläzet otetah vihaniekoin linnat. 18Sinun jälgeläzis hyvitetyt roijah kai muailman rahvas, sikse gu sinä kuulit Minun sanan.»
19Sit Avraam lähti käskyläzien luo, i hyö lähtiettih yhtes Virsavieh. Avraam jäi sinne elämäh.
Nahoran jälgeläzet
20Jälles nämii tapahtumii meni vähäine aigua, i Avraamale sanottih, gu Milkagi, hänen vellen Nahoran akku, oli suannuh poigua. 21Uts oli enzipoigu, sit Vuz, Kemuil, aramilazien kandutuatto, 22Kesed, Hazo, Pildaš, Jidlaf da Vafuil. 23Vafuilal rodih Revekka. Kaheksa poigua sai Milka Nahorale, Avraaman vellele. 24Vie Nahoran toine akku, kuduan nimi oli Reuma, sai hänele Tevahan, Gahaman, Tahašan da Maahan.
ទើបបានជ្រើសរើសហើយ៖
Enzimäine Moisein kirju 22: LIVVI
គំនូសចំណាំ
ចែករំលែក
ចម្លង
ចង់ឱ្យគំនូសពណ៌ដែលបានរក្សាទុករបស់អ្នក មាននៅលើគ្រប់ឧបករណ៍ទាំងអស់មែនទេ? ចុះឈ្មោះប្រើ ឬចុះឈ្មោះចូល
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Enzimäine Moisein kirju 22
22
Jumal oppiu Avraaman mielii
1Jälles nämii tapahtumii meni vähäine aigua, i Jumal tahtoi oppie Avraaman mielii. «Avraam!», sanoi hänele Jumal. «Minä täs», vastai Avraam. 2I Jumal sanoi: «Ota oma poigu, aino poigu Isakku, kuduadu suvaičet, mene hänenke Morian muah. Sie mäil, kuduan Minä ozutan, sinä poltat händy verhakse.»
3Avraam nouzi huondeksel aijoi, val՚l՚asti oslan, otti keräle kaksi käskylästy da poijan Isakan. Häi pilkoi halguo verhutuleh niškoi da lähti matkah sih kohtah, kuduan ozutti hänele Jumal. 4Kolmandennu päivänny häi jo loittonsah nägi sen kohtan. 5Sit häi sanoi käskyläzile: «Jiägiä työ tänne da kaččokkua oslii, minä da poigu lähtemmö tuane molimahes, sit tulemmo järilleh.» 6Avraam otti verhutulen puut da andoi net Isakale kannettavakse. Iče häi otti tulen, veičen, da muga hyö lähtiettih kahtei. 7Isakku sanoi tuatalleh Avraamale: «Tuatto!» «Midä, poigu?» vastai Avraam. Poigu sanoi: «Meil on tuli da hallot, a kus on vuonu poltoverhakse?» 8«Poigaine,» – sanoi Avraam, – «Jumal kaččou Ičelleh vuonan poltoverhakse.» Muga astuttih hyö ielleh kahtei.
9Tulduu sih sijah, kuduah niškoi pagizi Jumal, Avraam luadii altarin da pani sille hallot. Sit häi sidoi oman poijan Isakan da pani händy altarile halgoloin piäle. 10No konzu Avraam otti veičen, gu tappua poigua, 11Ižändän Anheli kirgai hänele taivahaspäi: «Avraam, Avraam!» Avraam vastai: «Täs olen!» 12Ižändän Anheli sanoi: «Älä nosta häneh kätty, älä luaji nimidä. Nygöi Minä tiijän, kui sinä varuat da suvaičet Jumalua – sinä et žiälöinnyh andua Minule poigua, omua aino poigua.» 13I ku Avraam kačahtih ymbäri, häi nägi bošin, kudai oli sarvil tartunuh tuhjoh. Avraam otti sen bošin da polti verhakse Isakku-poijan sijas. 14Avraam andoi nimen sille kohtale «Ižändy kaččou», Jegova-Ire. Sikse nygöigi sanotah «Ižändän mäil nägyy».
15Ižändän Anheli kirgui myös taivahaspäi. 16Nenga sanoi: «Minä annan sanan Oman Ičen kauti, sanou Ižändy: Gu sinä luajiit tämän, et žiälöinnyh andua [Minule] omua aino poigua, 17Minä hyvitän sinuu ylen äijäl da annan sinule jälgeläzii muga äijän, ga hyö ollah gu taivahan tiähtet libo kui hiekkazet meren rannal, i sinun jälgeläzet otetah vihaniekoin linnat. 18Sinun jälgeläzis hyvitetyt roijah kai muailman rahvas, sikse gu sinä kuulit Minun sanan.»
19Sit Avraam lähti käskyläzien luo, i hyö lähtiettih yhtes Virsavieh. Avraam jäi sinne elämäh.
Nahoran jälgeläzet
20Jälles nämii tapahtumii meni vähäine aigua, i Avraamale sanottih, gu Milkagi, hänen vellen Nahoran akku, oli suannuh poigua. 21Uts oli enzipoigu, sit Vuz, Kemuil, aramilazien kandutuatto, 22Kesed, Hazo, Pildaš, Jidlaf da Vafuil. 23Vafuilal rodih Revekka. Kaheksa poigua sai Milka Nahorale, Avraaman vellele. 24Vie Nahoran toine akku, kuduan nimi oli Reuma, sai hänele Tevahan, Gahaman, Tahašan da Maahan.
ទើបបានជ្រើសរើសហើយ៖
:
គំនូសចំណាំ
ចែករំលែក
ចម្លង
ចង់ឱ្យគំនូសពណ៌ដែលបានរក្សាទុករបស់អ្នក មាននៅលើគ្រប់ឧបករណ៍ទាំងអស់មែនទេ? ចុះឈ្មោះប្រើ ឬចុះឈ្មោះចូល
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003