Juakoin kirjaine 2

Älgiä paheksikkua köyhii

1Vellet, työ, kudamat uskotto meijän Ižändäh Iisussah Hristossah, taivahallizen valgien Ižändäh, älgiä vallikkua rahvahien keskes. 2Sanommo, konzu työ kerävyttö yhteh, sinne tulou mies, kudamal on kuldaine kol՚čaine käis da läpettäjät sovat piäl, i tulou vie köyhy pahois sovis. 3Gu työ kaččonetto sih hyvin šuorivunnuoh da sanonetto hänele: «Istoi täh, täs on hyvä sija», a köyhäle sanonetto: «Seizo sinä sie», libo «Istoi täh lattiele, minun jalgoih», 4ga ettogo työ sit valliče omien keskes? Gu nenga ruadanetto, ettogo roinnuh suddikse, kudamat suuditah pahoi?

5Kuulkua, kallehet vellet! Jumalhäi valličči niilöi, kudamat ollah muailman silmis köyhät, olemah bohatannu uskos da suamah kodivuitikse valdukunnan, kudaman Jumal uskaldi Händy suvaiččijoile. 6A työ huiguatto köyhiä. Eigo bohatat paineta teidy da vietä suvvon edeh? 7Eigo juuri hyö kirota sidä suurdu nimie, kudamal teidy sanotah?

8Gu työ noudanetto Pyhien Kirjutuksien piälimästy Zakonua: «Suvaiče lähimästy gu omua iččie», työ luajitto hyvin. 9No gu työ vallinnetto ristikanzoin keskes, työ luajitto riähkiä, i Zakon ozuttau teidy viäryniekoikse. 10Vet se, kudai kaikes noudau Zakonua, no öntästyy yhtes kohtas, on viäry kaikis kohtis. 11Häi, kudai sanoi: «Älä magua vierahan akanke», sanoi tämängi: «Älä tapa.» Ga sit hos et muanne vierahan akanke, no tappanet, sinä yksikai olet viäryniekku Zakonan ies. 12Paiskua da ruadakkua kui net, kudamii Jumal suudiu sidä Zakonua myö, kudai piästäy ristikanzan välläle riähkän vallas. 13Ken ei žiälöiče tostu, suau iče žiälöimättömän suvvon, a žiälöičendy ei varua suuduo.

Usko da dielot

14Vellet, midä hyviä sit on, gu ken sanonou «minul on usko», a dieloloi ičelleh ei ole? Voibigo moine usko piästiä händy oigiekse? 15Gu sinun vellel libo sizärel ei olle sobua eigo syvvä joga päiviä, 16ongo tolkuu sit sanuo hänele: «Mene rauhas, pie iččie lämmäs da syö hyvin», gu etto andane hänele sidä, min hädä hänel on. 17Nenga on i uskon kohtal. Yksin, dieloloittah, se on kuolluh.

18Toinah kentahto nygöi sanou: «Sinul on usko, minul on dielot.» Minä vastuan hänele: «Ozuta sinä minule usko dieloloittah, a minä ozutan sinule uskon omil dieloloil.» 19Sinä uskot, Jumal on vai yksi. Hyvin ruat – karutgi uskotah sih da säristäh. 20No etgo sinä, tyhjy ristikanzu, tahto tiediä: usko dieloloittah on tyhjy. 21Eigo meijän tuattogi Avraam roinnuh oigiekse dieloloin periä, konzu häi vedi oman poijan Isakan žertvakse altarile? 22Näit, kui usko avvutti hänen dielolois, a dieloloin vuoh usko rodih tävvekse. 23I muga täytyi Pyhien Kirjutuksien sana: «Avraam uskoi Jumalua, i se pandih hänele oigiekse», i händy ruvettih sanomah Jumalan dovarišakse. 24Näittöhäi, kui ristikanzu roih oigiekse dieloloin vuoh, a ei vai uskon periä. 25Karguajunaine Ruavugi rodih oigiekse omien dieloloin periä, gu otti tiijustelijoi iččeh luo da avvutti heile pajeta tostu dorogua myö. 26Kui rungu hengettäh on kuolluh, mugai usko on kuolluh dieloloittah.

Currently Selected:

Juakoin kirjaine 2: LIVVI

Highlight

Copy