Pääsiäisen henkilöhahmot: Simon PietariEsimerkki

Emme tiedä, mihin Pietari meni kiellettyään Jeesuksen. Hän ei ole Johanneksen ja Jeesuksen äidin Marian tapaan paikalla ristin juurella Jeesuksen kuollessa. Tiedämme kuitenkin, ettei hän todennäköisesti mennyt takaisin kotiin. 

Mitä tiedämme, on että seuraavien parin päivän on täytynyt olla Pietarille hyvin vaikeita. Musertuneena käytöksestään iltana, jona Jeesus pidätettiin, ja epätietoisena tulevaisuudesta, Pietari tuijotti epävarmuuden kuiluun. Kuningas, jonka hän oli olettanut perustavan Jumalan valtakunnan ja kukistavan roomalaiset, oli viety maatumaan lainattuun hautaan. 

Paitsi tietysti, jos ei ollut.

Magdalan Marian ja Jeesuksen äidin Marian johtama ryhmä hengastyneitä naisia keskeytti Pietarin sunnuntaiaamuisen epätoivon yhtäkkisellä vierailullaan. He pystyivät tuskin puhumaan. Heidän sanansa kuulostivat hulluilta. Ei, se todella oli hulllua. Jeesuksen ruumis oli poissa? Se oli mahdotonta. Roomalaiset vartiomiehet vartioivat hautaa tiukasti. Painava kivi sinetöi sisäänkäynnin. Niin, ja oli myös se pieni yksityiskohta, että kuolleet ruumiit eivät nyt vain nouse haudoistaan. Naiset olivat kuitenkin vakavissaan. He toivat sanaa erityisesti Pietarille. Markus kertoo kohtauksesta haudalla, jossa valkoisiin puettu mies kehottaa Mariaa: "Mutta menkää sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille – –." (Mark. 16:7, RK)

Myös Pietarille. Nämä kaksi sanaa saivat Pietarin hieraisemaan väsymyksen silmistään ja pinkaisemaan kohti hautaa, josta Joosef Arimatialainen, rikas hyväntekijä, maksoi haudatakseen Jeesuksen. Kun Pietari saapui, hän näki saman minkä naiset olivat juuri nähneet: tyhjä hautaluola, pois vieritetty kivi ja kaikkein paljastavimpana, Jeesuksen taitellut käärinliinat. 

Pietarin tarina huipentuu kohtauksessa, jonka Johannes kuvaa: rannan tapahtumat, jotka vastaavat melkein täydellisesti kuvausta, jonka Luukas antaa Pietarin aloittaessa matkaansa Jeesuksen kanssa. Ei ole vahinko eikä sattuma, että Mestari päättää kolmen vuoden matkansa Pietarin kanssa samalla ihmeellä: tulokseton päivä kalastamassa, vastahakoinen verkkojen viskaaminen Jeesuksen miellyttämiseksi ja veneentäysi kalaa. 

Kristus etsii yhä ihmisten kalastajia, sellaisia johtajia, jotka kulkevat ontuen. Tässä näemme Jumalan vertaansa vailla olevan, yksisuuntaisen rakkauden. Me petämme Hänet, mutta Hän ei petä meitä. Me unohdamme Hänet, mutta Hän ei unohda meitä. Me juoksemme muiden asioiden perässä, mutta Hän on uskollinen.