Pääsiäisen henkilöhahmot: Simon PietariEsimerkki

Pääsiäisaterian jälkeen Jeesus pyysi Pietaria, Jaakobia ja Johannesta tulemaan kanssaan Getsemanen puutarhaan, jonne Jeesus meni rukoilemaan. Hän pyysi heitä odottamaan Häntä, rukoilemaan tällä myöhäisellä hetkellä. He olivat uuvuksissa. Oli hyvin myöhä. Kuvittele, miten viime päivien karusellin oli täytynyt vaikuttaa Pietariin. Hän yritti varmaankin yhä käsitellä järkyttävää muutosta Juudaksessa. Ystävä, johon hän oli luottanut, joka oli ollut heidän kanssaan rinta rinnan kolme vuotta, joka oli luopunut kaikesta, kavaltaisi nyt Jeesuksen. Hän ei halunnut uskoa sitä. Niinpä Pietari vaipui uneen, vain herätäkseen näkyyn kalmankalpeasta, uupuneesta Jeesuksesta, kyyneleiden ja veren valuessa Hänen kasvoillaan. Hänen sanansa lävistivät Pietarin sielun: Ettekö olisi voineet rukoilla ja valvoa? 

Sitten se yhtäkkiä tapahtui. Sotilaat marssivat pimeään puutarhaan. Soihdut ja miekat. Ja... Juudas, heidän ystävänsä, syleilemässä Jeesusta viimeisessä, sairaassa kohtauksessa. Petoksen suudelma. Pietari oli niin raivoissaan adrenaliinin virratessa. Hänen maailmansa pyöri. Hänen elämänsä oli muuttumassa mielipuoliseksi. Tämä oli niin epäreilua. Niin epäoikeudenmukaista. Niin väärin. Kömpelösti hän varasti miekan ja löi ylipapin palvelijaa. Jeesus ei hyväksynyt, että Pietari puolusti Häntä, vaan paransi sen sijaan vihollisensa. 

Opetuslapset, kuten meille kerrotaan Matteuksen evankeliumin 25. ja Markuksen 14. luvussa, hajaantuivat. Pietari ja Johannes jäivät lähistölle hyödyntäen Johanneksen yhteyksiä päästäkseen sisäpihalle, jossa Jeesuksen salainen ja laiton oikeudenkäynti pidettiin Ananiaksen talossa. Olisiko Pietarin pitänyt häipyä? Mitä muuta hän voisi tehdä? Hänen täytyi löytää tapa olla lähellä Jeesusta suojellakseen Häntä – osoittaakseen uskollisuuttaan.