Pääsiäisen henkilöhahmot: Simon PietariEsimerkki

Sama hetken mielijohteesta toimiva usko, joka sai Pietarin astumaan veneestä ja kävelemään veden päällä, tokaisemaan tunnustuksen Jeesuksen jumalisuudesta, oli sama usko, joka piti Pietarin lähellä, kun muut pakenivat. Pietari siis seisoo sisäpihalla tulen ääressä, luultavasti hiukan hermostuneena. On pimeää, joten ehkäpä he eivät näe häntä. Hän ehkä yrittää olla herättämättä huomiota, mutta se on mahdotonta. Palvelustyttö tulee ja sanoo hänelle: "Sinäkin olit tuon nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa." 

Saattoi olla, että Pietari yritti saada tyttöä vaikenemaan, jotta muut eivät kuulisi eikä hän paljastuisi, jotta hän voisi jäädä paikalle. Hän on kuitenkin kalastaja, ei vakooja. Hän on Pietari, vahvaa murretta puhuva galilealainen. Niinpä Pietari syöksyy ulos ja jää roikkumaan sisäänkäynnin liepeille. 

Sen palvelijan sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, kysyy: "Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?" Tässä vaiheessa Pietarin yritys piiloutua on lopullisesti epäonnistunut. Hän on paljastunut syyttäjiensä edessä ja joutuu paniikkiin. Jos enosi korva leikattaisiin irti, tunnistaisit varmaan tyypin, joka niin vastenmielisesti kohotti miekan häntä vastaan, vai mitä? Niinpä Pietari turvautuu kielenkäyttöön, joka on tullut hänelle tutuksi merellä ja sylkee kirouksia hänen vanhan elämänsä ottaessa hänestä vallan. Tällä totuuden hetkellä sanat, jotka Jeesus puhui hänelle edellisenä iltana, palautuvat hänen mieleensä ja lävistävät hänen sielunsa. Ja kukko kiekuu. 

Kaikki evankeliumit tallentavat näkökulmansa tästä kertomuksesta, mutta Luukas, huolellinen journalisti, tallentaa erityisen pysäyttävän yksityiskohdan: jotenkin Jeesuksen katse tavoitti Pietarin. "Herra kääntyi ja katsoi Pietariin." (Luuk. 22:61, RK) Pystyt lukemaan kivun ja tuskan noissa sanoissa. Tuo katsekontakti, tuska Jeesuksen kasvoilla, epätoivo, joka riehuu Pietarin sisimmässä. Tämä kerran ylpeä, itsevarma nuori mies murtui täysin ja yllättäen. Luukas kertoo myöhemmin, että hän "meni ulos ja itki katkerasti" (Luuk. 22:62, RK). 

Onko sinulla koskaan ollut hetkeä, jolloin olet itkenyt katkerasti? Minulla on. Aito tilinteko Kristuksen ristin juurella saa sen aikaan, paljastaen ylpeytemme ja itseriittoisuutemme, sielumme pimentävän synnin. Lähestyitpä Jeesusta ansioluetteloinesi ja hyväntekeväisyydelle omistettuine eläminesi tai laahustatpa eteenpäin katkonaisin askelin ja elämääsi häveten, Golgata murtaa sinut ja kuitenkin se myös täyttää sinut toivolla.