Enzimäine Moisein kirju 41

Josif arbuau faraonan unet

1Meni kaksi vuottu, i faraon nägi unen: buito seizou häi joven rannal, 2a jovespäi nouzou seiččie lehmiä. Lehmät ollah čomat, hyväs hibjas, hyö syvväh heiniä rannal. 3Sit jovespäi nouzou vie seiččie lehmiä, net ollah tuhmat da laihat. Hyö jiäjäh toizien rinnale joven rannale. 4I vot net tuhmat da laihat lehmät syödih net seiččie čomua da lihavua lehmiä. Sih faraon havačui. 5A konzu häi uinoi uvvessah, häi nägi toizen unen: yhtes korres kazvoi seiččie sangiedu čomua tähkiä, 6no niile jälles kazvettih seiččie hoikkua, kuival tuulel poltettuu tähkiä. 7I vot net seiččie tyhjiä tähkiä lainottih seiččie sangiedu täydelästy tähkiä. Sih faraon havačui i ellendi, gu se on uni.

8Huondeksel faraon oli huolissah da kučui iččeh luo Jegiptan kaikkii unenarbuajii da viizahii. Häi saneli heile oman unen, no niken ei voinnuh arvata sidä. 9Sit ylimäine viinanvalai sanoi faraonale: «Minul pidäy nygöi mustella endizii riähkii. 10Faraon oli kerran vihas meijän, hänen käskyläzien piäle da pani minuu da ylimästy leivänandajua vardoittavakse hänen hengenvardoiččijoin piällikön taloih. 11Sie myö mollei yhtenny yön näimmö undu, net pidi sellittiä joga uni omah luaduh. 12Tyrmäs meijänke oli yksi nuori jevrei, hengenvardoiččijoin piällikön orju. Myö sanelimmo hänele unet, i häi sellitti net meile mollembile eriže sidä myö, midä jogahine meis nägi unis. 13Rodih juuri muga, kui häi sellitti meile: minuu pandih endizele sijale, a sidä riputettih.»

14Sit faraon käski kuččuo Josifua. Händy kiirehel piästettih tyrmäs. Häi lyhendi tukat da parran, vaihtoi sovat da lähti faraonan luo. 15Faraon sanoi Josifale: «Minä näin unen, no niken ei voi sidä arvata. A sinä, minä kuulin, maltat arvata unii.» 16Josif vastai: «Minä en voi iče, no Jumal andau faraonale hyvän sellityksen.» 17Faraon saneli Josifale: «Minä näin unis, buito seizon joven rannal, 18a jovespäi nouzi seiččie lehmiä. Hyväs hibjas da čomat, hyö syödih heiniä rannal. 19A niile jälles nostah seiččie tostu lehmiä, laihua, tuhmua da pahapäivästy, Jegiptas nikonzu en nähnyh nengozii laihoi lehmii. 20I net pahapäiväzet da laihat lehmät syödih seiččie enzimästy hyviä lehmiä. 21Net kylläzet mendih heijän vaččah, no ei nägynyh ni mis, gu hyö mendih sinne: net lehmät oldih juuri moizet laihat kui i enne. I minä havačuin. 22Sit näin toizen unen: yhteh kordeheh kazvettih seiččie hyviä, täydelästy tähkiä. 23A niile jälles kazvettih seiččie tyhjiä kuival tuulel poltettuu tähkiä, 24i net seiččie tyhjiä tähkiä tukul lainottih net seiččie hyviä tähkiä. Minä sanelin omat unet unenarbuajile, no niken ei voinnuh sellittiä minule.»

25Josif sanoi faraonale: «Faraonan uni on yksi: midä Jumal tahtou luadie, sen Häi ozutti faraonale. 26Net seiččie hyviä lehmiä – se on seiččie vuottu, i seiččie hyviä tähkiä – se on seiččie vuottu. Se on yksi uni. 27A net seiččie pahapäivästy da laihua lehmiä, kuduat tuldih jälles niidy – se on seiččie vuottu, mugai seiččie tyhjiä, kuival tuulel poltettuu tähkiä ollah seiččie nälgyvuottu. 28Sikse minä i sanoin faraonale: midä Jumal tahtou luadie, sen Häi ozutti faraonale. 29Nygöi tulijat seiččie vuottu ollah suuren kyllyön vuvvet kogo Jegiptan muas, 30no niile jälles tulou seiččie nälgyvuottu, unohtuu kai endine kyllys Jegiptan mual, nälgy köyhtyttäy muan. 31Ei rubie nägymäh endine kyllys mual, sikse gu tulou nälgy, se rodieu ylen jygei.

32A ku uni ozuttih kaksi kerdua, se merkiččöy sidä, gu Jumal lujah on piättänyh luadie muga i terväh luadiu sen. 33Sikse faraonal pidäs nygöi vallita ellendäi da viizas mies vedämäh talohuttu Jegiptas. 34Faraonal pidäs panna virgumiehii, gu net seiččemen vuvven aigua kerättäs rahvahas joga vuozi viijendeksen kaikes, midä andau Jegiptan mua. 35Anna hyö otetah kai nämien tulijoin hyvien vuozien vil՚l՚at, anna kerätäh linnois syödävät vil՚l՚at faraonan hantuzih i anna pietelläh tarkah. 36Sit Jegiptas rodieu pietos niikse seiččemekse nälgyvuvvekse, kuduat tullah Jegiptan muah, i muga mua piäzöy niis pahois vuozis poikki.»

37Josifan sanat roittih mieldy myö faraonale da hänen dvorčuherroile. 38Faraon sanoi heile: «Löydysgo toine hänen jyttyine mies? Hänes on Jumalan Hengi.» 39Sit häi sanoi Josifale: «Kerran Jumal avai sinule kaiken tämän, ga sit ei ole nikedä, ken olis viizahembi da nerokkahembi sinuu. 40Täs lähtijen sinä rubiet johtamah minun valdukundua i rahvas ruvetah kuundelemah sinuu. Vai minun valduistuin luadiu minuu korgiembakse sinuu.» 41«Kačo», sanoi faraon, «minä luajin sinuu kogo Jegiptan valdumiehekse!» 42Häi otti omas käis sormuksen pečatinke da pani sen Josifan sormeh, häi sellitti Josifan hienos pelvahas luajittuloih sobih da pani hänele kaglah kuldazen čiepin. 43Häi andoi Josifale ajettavakse toizekse parahan kärin, a Josifan ies, konzu häi ajoi, kirruttih: «Kumarduattokseh!» Muga faraon luadii Josifan kogo Jegiptan valdumiehekse. 44Häi sanoi Josifale: «Minä olen faraon, minä sanon: Täs lähtijen sinun luvattah niken täs Jegiptan muas ni käil ei lekahuta, ni jallal!» 45Faraon andoi Josifale uvven nimen Tsafnaf-paneah da andoi hänele mučoikse Iliopolisan papin Potiferan tyttären Asenefan. Muga Josif lähti pidämäh valdua Jegiptan muas.

46Josifale oli kolmekymmen vuottu, konzu häi rubei sluužimah Jegiptan faraonale. Lähti Josif faraonan luopäi da proidii kaiken Jegiptan muan. 47Niilöin seiččemen hyvän vuvven aigua mua andoi vil՚l՚ua ylen äijän, joga jyvä andoi kobran vil՚l՚ua. 48Kaiken vil՚l՚an, kudai kerättih Jegiptas niinny vil՚l՚azinnu vuozinnu, Josif keräi linnoih – joga linnah tuodih vil՚l՚u ymbäri olijois peldolois. 49Häi keräi vil՚l՚ua muga äijän, ga sidä oli gu meres hiekkua, sidä jo ni miärätty ei, sikse gu ei suannuh miärätä.

50Niih aigoih, enne nälgyvuozii Josifale rodiihes kaksi poigua, kudamii hänele sai Asenefa, Iliopolisan papin poijan Potiferan tytär. 51Enzipoijale Josif andoi nimen Manassii#41:51 Manassii – «häi andau vallan unohtua»., sikse gu – häi sanoi – «Jumal andoi minule vallan unohtua kai minun muokat dai kaiken minun tuatan koin». 52A toizele häi andoi nimen Efrem#41:52 Nimi ozuttau jevreinkielizeh sanondah «häi luadii tuatakse»., se merkičči: «Jumal luadii minuu tuatakse muas, kuduas minä tirpin äijän gor՚ua!»

53Konzu mendih net Jegiptan seiččie kyllyön vuottu, 54tuli seiččemen nälgyvuvven aigu, kui jo ielpäi sanoi Josif. Nälgy oli kaikis mualois, a kaikel Jegiptan mual oli vil՚l՚ua. 55Konzu kaikel Jegiptan mual rodih nälgy, rahvas ruvettih kirgumah da pakiččemah faraonal leibiä. Faraon sanoi kaikile jegiptalazile: «Mengiä Josifan luo i luadikkua muga, kui häi sanou.» 56Nälgy oli kaikkiel muailmas. Josif avai aitat da rubei myömäh vil՚l՚ua jegiptalazile. Nälgy vai yldyi Jegiptan muas. 57I kaikis mualoispäi rahvas tuldih Jegiptah ostamah Josifal leibiä, sikse gu nälgy yldyi kaikkiel.

Currently Selected:

Enzimäine Moisein kirju 41: LIVVI

Highlight

Copy