Enzimäine Moisein kirju 28

1Isakku kučui Juakoin, i blahoslovii händy da sanoi: «Älä ota hanaanalastu akkua. 2Mene Mesopotamieh sinun muaman tuatan luo, Vafuilan luo da ota mučoikse muamas vellen Lavanan yksi tyttäris. 3Hyvitäkkäh sinuu Kaikenvaldaine Jumal! Roikkah sinule äijy jälgelästy, kazvakkah sinun rodu, anna sinus lähtietäh äijät rahvahat. 4Anna andau sinule da sinunke sinun jälgeläzile [minun tuatan] Avraaman blahosloven՚n՚an, gu sinä perizit muan, kuduas sinä elät muugalazennu da kuduan Jumal andoi Avraamale.» 5Isakku prostiihes poijanke, i se lähti Mesopotamieh aramilazen Vafuilan poijan Lavanan luo, kudai oli Revekkan, Juakoin da Isuavan muaman, velli.

6Isuavu tiijusti sen, gu Isakku blahoslovii Juakoidu da työndi händy Mesopotamieh suamah akkua, tiijusti sengi, gu tuatto kieldi Juakoidu ottamas akakse hanaanalazii naizii, 7i sen gu Juakoi kuuli tuatan da muamah sanan da jo lähti Mesopotamieh. 8Isuavu ellendi, gu n՚eveskät-hanaanalazet ei olla mieldy myö tuatale. 9Sit häi meni Avraaman poijan Izmailan luo da otti sie vie yhten akan – Mahalaf-nimizen Izmailan tyttären, kudai oli Navaiofan sizär.

Juakoin uni Vefil՚as

10Juakoi lähti Virsavies da meni Harranahpäi. 11Matkal häi azetui yhteh kohtah yökse, gu päiväine jo laskih. Häi otti sie yhten kiven, pani piän alle da vieri muata.

12Unis häi nägi pordahat muas da taivahassah. Jumalan Anhelit nostih da heityttih niidy pordahii myö. 13Ižändy seizoi pordahil da sanoi Juakoile: «Minä olen Ižändy, sinun tuatan Avraaman da Isakan Jumal. [Älä varua.] Tämän muan, kudual sinä virut, Minä annan sinule da sinun jälgeläzile. 14Heidy, sinun jälgeläzii, rodieu muga äijy, kui äijy on hiekkua, hyö levitäh päivänlaskuhpäi da päivännouzuhpäi, pohjazeh dai suveh. I blahoslovitut roijah sinun da sinun jälgeläzien kauti kai muailman rovut. 15Minä olen sinunke, kačon da vardoičen sinuu, mennet hos kunne. Minä tuon sinuu järilleh täh muah. Minä en jätä sinuu, kuni en täytä sidä, midä uskaldin sinule.»

16Juakoi havačui unes da sanoi: «Tovel, Ižändy on täs kohtas, a minä en tiedänyh.» 17Pöllästyhyy häi sanoi: «Mittuine varattavu on tämä kohtu! Tämä ei ole ni mi muu, tämä on Jumalan kodi, taivahan veriät!»

18Huondeksel Juakoi otti kiven, kudai oli piän al, azetti sen pystyi gu mustomerkin da kuadoi sille piäle pyhävoidu. 19Tälle kohtale häi andoi nimen Vefil՚ (Jumalan kodi), enne sen linnan nimi oli Luz. 20Juakoi jiäksiihes da andoi sanan: «Gu [Ižändy] Jumal ollou minunke täl matkal, kaččonou da vardoinnou minuu, andanou minule leivän da sovat, 21gu minä rauhas piässen omah kodih, sit Ižändy on minun Jumal. 22Pyhä kivi, kuduan minä pystytin, rodieu [minul] Jumalan koikse, i kaikes, midä Sinä annat minule, minä rubien andamah Sinule kymmenenden vuitin.»

Currently Selected:

Enzimäine Moisein kirju 28: LIVVI

Highlight

Copy