Juakoin kirjaine 1
1
1Juakoi, Jumalan da Ižändän Iisusan Hristosan käskyläine, työndäy tervehytty kahteletostu levälleh eläjäle rodukunnale.
Muanitukset da usko
2Vellet, olgua vai hyväs mieles, konzu puututto mittumihtahto muanituksih. 3Työhäi tiijättö: konzu teijän usko opittelendois pyzyy lujannu, se nostattau tirpandua. 4Tirpandu vedäkkäh oman ruavon loppuh suate, gu työ olizitto kaikelleh vadrastunnuot, a etto olis vajuat nimis.
5No gu keltahto teis ei täydyne mieldy, pakikkah sidä Jumalal, i hänele annetah. Jumalhäi andau kaikile tävvel käil da soimuamattah. 6No hänel pidäy pakita sidä uskojen, ihan arbailemattah. Ken arbailou, se on gu meren aldo, kudamua tuuli ajelou da kandelou. 7Moine ristikanzu älgäh ni duumaikkah suaja midätahto Ižändäs, 8kaksimieline mies, muutteleh joga dielos.
9Alembaine velli löyhkäkkäh sil, gu on korgei, 10bohattu – sil, gu on alembaine, sikse gu häi kaduou gu niityn kukku. 11Päiväine nouzou, tulou räkki i kuivuau heinän. Sen kukkaine pakkuu, i sih menöy sen čomus. Mugai bohattu näivistyy omil dorogoil.
12Ozakas on se, kudai muanituksis kestäy. Opindan kestettyy häi suau voittovenčakse elaijan. Ižändy uskaldi sen niilöile, kudamat Händy suvaijah. 13Älgäh niken, ken puuttuu muanituksih, sanokkah: «Jumal minuu muanittelou.» Jumalua ei voi muanitella paha, eigo Häi iče muanittele nikedä. 14Jogahistu muanittau hänen oma himo; se händy vedäy da kuhkuttau. 15Sit himo se kazvau, jygenöy da luadiu riähkän, a tävvekse kazvanuh riähky tuou surman.
16Älgiä muanivukkua, kallehet vellet. 17Joga hyvä andamine da joga tävvelline lahju tulou ylähänpäi, taivahan valgieloin Tuataspäi, kudaman luo ei muutu ni mi, da valgei ei hämärdy. 18Omas tahtos Häi sai meidy toven sanal, gu myö olizimmo ihan gu uudizennu Hänen luajittuloin joukos.
Sanan hyvä kuulemine
19Tiijäkkiä se, armahat vellet, jogahizel pidäy olla herkänny kuulemah, no ei pie huolittua paginas, ei huolittua vihas, 20gu miehen viha ei vie oigieloih dieloloih, kudamii Jumal tahtou. 21Hylläkkiä sit kai paganmielet da kaikenjyttyine pahus. Otakkua iččeh vagavazesti sana, kudai teih on pandu da kudai voibi piästiä teijän hengen.
22Luajikkua, kui käsköy sana, älgiä olgua vaiku kuundelijoinnu – eiga muanivutto. 23Ken vai kuundelou sanua, no ei luaji sidä myö, se on kui mies, kudai zirkalos kaččou omii rožii. 24Kačondas kaččou, lähtöy iäre i unohtau kerras, mittuine häi oli. 25No ken tarkah kaččou tävvellisty Zakonua, kudai piästäy ristikanzan välläle, da ei unohta sidä, midä kuuli, a luadiu sen mugah, se roih ozakas omis ruadolois.
26Gu ken smiettinöy iččie jumalahizekse, a iče ei voinne pietelläkseh paginois, häi muanihes i hänen jumalahizus on tyhjänke segai. 27Puhtas, Jumalan da Tuatan silmis vijatoi jumalahizus on se, gu pidiä huoldu armoittomis da leskis, konzu heil on paha, da kaččuo iččie, gu muailman pahus ei tartus sinuh.
Currently Selected:
Juakoin kirjaine 1: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Juakoin kirjaine 1
1
1Juakoi, Jumalan da Ižändän Iisusan Hristosan käskyläine, työndäy tervehytty kahteletostu levälleh eläjäle rodukunnale.
Muanitukset da usko
2Vellet, olgua vai hyväs mieles, konzu puututto mittumihtahto muanituksih. 3Työhäi tiijättö: konzu teijän usko opittelendois pyzyy lujannu, se nostattau tirpandua. 4Tirpandu vedäkkäh oman ruavon loppuh suate, gu työ olizitto kaikelleh vadrastunnuot, a etto olis vajuat nimis.
5No gu keltahto teis ei täydyne mieldy, pakikkah sidä Jumalal, i hänele annetah. Jumalhäi andau kaikile tävvel käil da soimuamattah. 6No hänel pidäy pakita sidä uskojen, ihan arbailemattah. Ken arbailou, se on gu meren aldo, kudamua tuuli ajelou da kandelou. 7Moine ristikanzu älgäh ni duumaikkah suaja midätahto Ižändäs, 8kaksimieline mies, muutteleh joga dielos.
9Alembaine velli löyhkäkkäh sil, gu on korgei, 10bohattu – sil, gu on alembaine, sikse gu häi kaduou gu niityn kukku. 11Päiväine nouzou, tulou räkki i kuivuau heinän. Sen kukkaine pakkuu, i sih menöy sen čomus. Mugai bohattu näivistyy omil dorogoil.
12Ozakas on se, kudai muanituksis kestäy. Opindan kestettyy häi suau voittovenčakse elaijan. Ižändy uskaldi sen niilöile, kudamat Händy suvaijah. 13Älgäh niken, ken puuttuu muanituksih, sanokkah: «Jumal minuu muanittelou.» Jumalua ei voi muanitella paha, eigo Häi iče muanittele nikedä. 14Jogahistu muanittau hänen oma himo; se händy vedäy da kuhkuttau. 15Sit himo se kazvau, jygenöy da luadiu riähkän, a tävvekse kazvanuh riähky tuou surman.
16Älgiä muanivukkua, kallehet vellet. 17Joga hyvä andamine da joga tävvelline lahju tulou ylähänpäi, taivahan valgieloin Tuataspäi, kudaman luo ei muutu ni mi, da valgei ei hämärdy. 18Omas tahtos Häi sai meidy toven sanal, gu myö olizimmo ihan gu uudizennu Hänen luajittuloin joukos.
Sanan hyvä kuulemine
19Tiijäkkiä se, armahat vellet, jogahizel pidäy olla herkänny kuulemah, no ei pie huolittua paginas, ei huolittua vihas, 20gu miehen viha ei vie oigieloih dieloloih, kudamii Jumal tahtou. 21Hylläkkiä sit kai paganmielet da kaikenjyttyine pahus. Otakkua iččeh vagavazesti sana, kudai teih on pandu da kudai voibi piästiä teijän hengen.
22Luajikkua, kui käsköy sana, älgiä olgua vaiku kuundelijoinnu – eiga muanivutto. 23Ken vai kuundelou sanua, no ei luaji sidä myö, se on kui mies, kudai zirkalos kaččou omii rožii. 24Kačondas kaččou, lähtöy iäre i unohtau kerras, mittuine häi oli. 25No ken tarkah kaččou tävvellisty Zakonua, kudai piästäy ristikanzan välläle, da ei unohta sidä, midä kuuli, a luadiu sen mugah, se roih ozakas omis ruadolois.
26Gu ken smiettinöy iččie jumalahizekse, a iče ei voinne pietelläkseh paginois, häi muanihes i hänen jumalahizus on tyhjänke segai. 27Puhtas, Jumalan da Tuatan silmis vijatoi jumalahizus on se, gu pidiä huoldu armoittomis da leskis, konzu heil on paha, da kaččuo iččie, gu muailman pahus ei tartus sinuh.
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003