Apostoloin ruavot 7

Stefanan pagin

1Ylimäine pappi kyzyi: «Ongo se muga?» 2Stefan vastai: «Vellet, tuatat, kuulkua minuu. Suuren taivahallizen väin da valgien Jumal jiäviihes meijän Avraam-tuatale, konzu häi oli Mesopotamies da ei vie elänyh Harranan muas. 3Jumal sanoi hänele: ‘Lähte iäres omas muaspäi, iččes rovuspäi da mene muah, kudaman Minä ozutan sinule.’ 4I muga häi lähti haldeilazien muaspäi i rubei elämäh Harranas. A hänen tuatan kuoltuu Jumal siirdi händy täh muah, kus nygöi työ elättö. 5Jumal ei andanuh hänele sit kodivuittii, ni jallanpohjan alan verdua, no uskaldi andua sen myöhembi hänele da hänen jälgeläzile omakse, hos Avraamal sih aigah ei olluh lastu. 6Jumal sanoi: ‘Sinun jälgipolvet ruvetah elämäh tulolazinnu vierahas muas, i heidy luajitah orjikse da polgietah n՚ellisadua vuottu. 7No Minä’ – sanoi Jumal – ‘suudin sen rahvahan, kudaman orjinnu hyö ollah. Sen jälgeh hyö lähtietäh siepäi i ruvetah sluužimah Minule täs kohtas.’ 8Jumal azui Avraamanke sovun, kudaman merkinny on ymbärileikkuandu. Avraamale rodih Isakku, i Avraam luadii hänele ymbärileikkavuksen kaheksandennu päivänny roindas; Isakale rodih Juakoi, a Juakoile – meijän rahvahan kaksitostu kandutuattua.

9Meijän kandutuatat vihattih velliedäh Josifua i myödih händy Jegiptah. No Jumal oli hänenke, 10piästi händy kaikis ahtistuksis. Jumal andoi hänele mieldy, ga faraon, Jegiptan suari, mieldyi häneh da pani händy Jegiptan muan da kogo oman taloin kaččojakse. 11Sit tuli kaikkeh Jegiptah da Hanaanan muah n՚älgy da suuri ahtistus, meijän tuatat ei suadu nikus einehty. 12Ku Juakoi kuuli, buite Jegiptas on vil՚l՚ua, häi työndi meijän tuatat sinne enzimäzen kerran. 13Toizel kävyndäl Josif avai oman ičen vellile, i faraon tiijusti hänen rovun. 14Josif työndi sanan tuatalleh Juakoile da kučui iččeh luo händy da kaiken rodukunnan, seiččiekymmen viizi hengie. 15Muga Juakoi puutui Jegiptah. Sie häi kuoli, muga kuoltih meijän kandutuatatgi, 16i heidy viettih järilleh Sihemah da pandih muah sih kohtah, kudaman Avraam oli hobjal ostanuh Sihemas Jemmoran poijil.

17Läheni se aigu, konzu Jumalal pidi täyttiä se, midä Häi uskaldi Avraamale. Izrail՚an rahvas liženi da sen lugu kazvoi monikerdazesti Jegiptas, 18kuni sie valdah ei tulluh uuzi suari, kudai ei tiedänyh Josifas nimidä. 19Häi viizasteli meijän roduu vastah, polgi meijän tuattoloi da vägeh pani heidy hylgiämäh vasterodinuzii lapsii, ku net ei jiädäs eloh. 20Sih aigah rodihes Moisei i häi oli čoma Jumalan silmis. Kolmeh kuuh suate händy kačottih omas kois. 21Konzu händy sit hyllättih, faraonan tytär otti händy ičelleh da kazvatti omannu poijannu. 22Moisei sai parahan jegiptalazen opastuksen, i häi oli vägevy sanois da ruadolois.

23Konzu Moiseile täydyi n՚ellikymmen vuottu, hänele rodih himo nähtä izrail՚alazii, omii heimovellilöi. 24Konzu häi nägi, kui yhtele heis luajittih pahua, häi hyppäi puolistamah sidä, tazai painetun puoles da tapoi jegiptalazen. 25Häi duumaičči, ku heimovellet ellendetäh, ku Jumal hänen kauti piästäy heidy, no hyö ei ellendetty. 26Tossupiänny häi piädyi tulemah, konzu kaksi izrail՚alastu torattih keskenäh. Häi tahtoi sovittua heidy da sanoi: ‘Miehet, työhäi oletto vellet! Miksebo työ luajitto pahua toine toizele?’ 27No se mies, kudai luadii pahua lähimäzele, ähkäi Moisein bokkah da sanoi: ‘Kenbo sinuu pani meijän piämiehekse da sud՚d՚akse? 28Tahtotgo minuugi tappua, kui tapoit egläi jegiptalazen?’ 29Tämän kuultuu Moisei pageni. Häi eli tulolazennu Midianan muas, sie hänele rodih kaksi poigua. 30N՚ellänkymmenen vuvven mendyy, elämättömäs muas, Sinai-mäin lähäl jiäviihes Moiseile anheli palajan piidoituhjon tulikielien keskes. 31Moisei kummeksii tädä nägyy, i ku häi meni lähembä, gu kaččuo tarkembah, kuuli Ižändän iänen: 32‘Minä olen sinun tuattoloin Jumal, Avraaman, Isakan da Juakoin Jumal.’ Moisei särevyi i ei ruohtinuh kaččuo. 33No Ižändy sanoi hänele: ‘Jaksa jallat, sendäh ku kohtu, kus seizot, on pyhä. 34Minä olen nähnyh, kui Minun rahvastu polgietah Jegiptas, da kuulluh, kui se voiveroittau. Nygöi heityin alah piästämäh sidä välläle. Tule, Minä työnnän sinuu Jegiptah.’

35Tädä Moiseidu izrail՚alazet oli pengottu sanojen: ‘Ken sinuu on pannuh piämiehekse da sud՚d՚akse?’ No Jumal ihan händy työndi piämiehekse da piästäjäkse sen anhelin sanal, kudai jiäviihes hänele piidoituhjos. 36Se samaine Moisei vedi heidy iäres da luadii kummii da tunnusruadoloi Jegiptas, Ruskielmerel da elämättömäs muas n՚ellänkymmenen vuvven aigah. 37Juuri tämä Moisei sanoi izrail՚alazile: ‘Jumal nostau teile teijän vellilöin keskes iänenkandajan, minun jyttymän.’ 38Se Moisei, silloi ku rahvas oli kerävynnyh yhteh elämättömäs muas, sanoi meijän tuattoloile sen, midä anheli sanoi hänele Sinai-mäil. Häi otti vastah elävät sanat, ku andua net ielleh meile. 39No meijän tuatat ei tahtottu kuunnella händy, a ähkättih händy iäre. Heijän sydämet kiännyttih järilleh Jegiptah. 40Hyö sanottih Aaronale: ‘Luaji meile jumalua, kudamat astutah meijän iel. Myö emmo tiijä, midä on roinnuh Moiseile, sille miehele, kudai toi meidy iäres Jegiptaspäi.’ 41I muga hyö luajittih kullas häkäččy, tuodih sille žertvua da piettih iluo omil käzil luajitun jumalan ies. 42No Jumal kiändyi iäre heispäi i jätti heidy kumardelemahes taivahan tiähtile, muga kui on kirjutettu Jumalan iänenkandajien kniigas:

– Izrail՚an rahvas, toittogo työ Minule iškiettäviä

da muudu žertvua elämättömäs muas

n՚ellänkymmenen vuvven aigah?

43Moloh-jumalan stuanuu da teijän Raifan-jumalan tiähtie työ kannoitto,

kuvii, kudamii iče luajiitto ičelles kumardeltavakse!

Sendäh Minä siirrän teidy Vavilonan tuakse.

44Meijän tuattoloil oli elämättömäs muas Jumalan olendustuanu. Moisei oli luadinuh sen nähtyn kuvan mugah, kui käski se, kudai pagizi hänenke. 45Se stuanu meijän tuatat suadih omis tuattoloispäi da Jošuanke tuodih täh muah, konzu otettih se mua rahvahil, kudamat Jumal karkoitti heijän tiel. Nenga oli Davidan aigah suate. 46Jumal mieldyi Davidah, i David kyzyi, eigo häi vois azuo eländysijua Juakoin rovun Jumalale.#7:46 Erähis vahnois käzikirjutuksis sanotah täs kohtas: «... Juakoin rovule». 47A sen koin azui Hänele Solomon! 48Vai Ylimäine ei elä ristikanzan azuttulois kodilois. Sanouhäi Jumalan iänenkandai:

49– Taivas on Minun valdusija da mua – korrotes Minun jalloin al.

Mittuman koin työ Minule azuzitto,

sanou Ižändy,

mi olis Minun huogavundukohtannu?

50Eigo kai ole Minun käzil azuttu?

51Työ vastukavazet! Rungači ymbärileikatut, no sydämeči kovat, i korvat teijän ei kuulta! Ainos oletto Pyhiä Hengie vastah – kui teijän tuatat, mugai työ! 52Ongo hos yksi Jumalan iänenkandai, kudamua teijän tuatat ei painettu? Hyö tapettih niilöi, kudamat ennustettih Tozioigien tulendua. A nygöi työ oletto menettänyh da tappanuh Händy – 53työ, kudamat saitto anheliloin tuovun Zakonan, no etto sidä noudanuh.»

Stefanua kivitetäh

54Tädä kuunneltes N՚evvokunnan miehet vähäs ei hallettu vihas Stefanan piäle da kridžaitettih hambahii. 55No Stefan, Pyhiä Hengie täyzi, nosti silmät yläh taivahah i nägi Jumalan taivahallizen valgien da Iisusan seizomas Jumalas oigiel käil. 56Häi sanoi: «Kačokkua, minä näin taivahat avvoi da Ristikanzan Poijan seizomas Jumalan oigies čuras.» 57Sit hyö ruvettih iändämäh äijäl, typittih korvat da kaikin yhtes hypättih häneh käzin. 58Hyö ribaitettih händy iäres linnaspäi da ruvettih kivittämäh händy. Hänen viärittäjät jätettih omat sovat Saulu-nimizele nuorele miehele vardoittavakse. 59Konzu hyö kivitettih Stefanua, häi moliihes Jumalale da sanoi: «Ižändy Iisus, ota minun hengi!» 60Häi pakui polvilleh da kirgai kovah: «Ižändy, älä pane tädä heile riähkäkse!» Sen sanottuu häi uinoi ijäkse. 8:1 Saulugi pani hyväkse sen, ku Stefanua tapettih.

Currently Selected:

Apostoloin ruavot 7: LIVVI

Highlight

Copy