Pedrin toine kirjaine 2

Viäristelijät opastajat da heijän suudindu

1No oli Izrail՚an rahvahan keskes niilöigi, kudamat vai heiteltihes Jumalan iänenkandajikse. Muga teijängi joukkoh tulou valehopastajii. Hyö peitoči tuvvah teijän keskeh valehopastandoi, kudamat hävitetäh teidy. Hyö kieldävytäh Ižändäsgi, kudai heidy omal verel osti omikse. Sil hyö terväh suajah ičelleh surmu. 2Äijät lähtietäh heile jälles vällillisty elaigua elämäh. Heijän täh toven dorogu rodieu kirottu. 3Hyö ollah rakkahat d՚engah i opitah hyödyö teis paginoil, kudamat hyö iče keksittih. Jo ammui heih niškoi kačottu suudo on väis, hävitys vuottau heidy.

4Ni anheliloi, kudamat luajittih riähkiä, Jumal ei žiälöinnyh. Häi lykkäi heidy sivottuloinnu uavun pimieh vuottamah suuduo. 5Häi ei žiälöinnyh vahnua muailmua, da andoi viennouzendale tulla jumalattoman muailman piäle, no Noin, oigien elaijan sanelijan, Häi piästi, da piästi vie seiččie muudu. 6Jumal suudii Sodoman da Gomorran linnat, polti net tuhkakse. Nenga Häi andoi merkin sit, midä tulijoil aijoil rodieu jumalattomile. 7No Häi piästi oigien Lotan, kudamal vaččua tuskai jumalattomien vällillizen elaijan täh. 8Tämä oigeihengi ristikanzu joga päiviä tirpi muokkua omas puhtahas sydämes, gu heijänke eläjes hänel pidi kaččuo da kuunnella heijän jumalattomii ruadoloi. 9Ga sit Ižändy voibi piästiä muanituksis niilöi, ket Händy varatah, a jumalattomii pidäy suudopäiväh suate da sit tazuau heile, 10– semmite niilöile, kudamat mennäh oman rungan pahoile himoloile jälles da paheksitah valdua.

Julgiet da omavaldazet, nämä valehopastajat ei varata nagrua taivahallizii valdoi, 11hos ni anhelit, kudamil on enämbi valdua da vägie, ei nagreta eigo suudita niilöi Ižändän ies. 12A nämä valehopastajat nagretah sidä, mis ei tietä nimidä. Hyö ollah gu mielettömät elätit, kudamat luondo on luadinuh pyvvettäväkse da tapettavakse, i kui elätit hyö hävitähgi. 13Omas viäryös hyö suajah viäryönluadijan palku. Hyö rakkahal piruijah keskel päiviä. Hyö ollah huijuttomat da vällillizet omis himolois, konzu ollah stolas teijänke. 14Himokkahil silmil hyö kačotah naizih, eigo nikui suaja kylläl riähkän luajindas. Hyö muanitellah rahvahii, kudamil vie ei ole lujua pohjua. Hyö on harjavuttu ahnastamah. Jumalan kirotut! 15Hyö lähtiettih oigies dorogaspäi, yöksyttih da mendih Vosoran poijale Valaamale jälles. Se Valaam mieldyi muanittelendas tarittuh palkah, 16no händy kohendettih hänen riähkäs, konzu oslu, sanatoi elätti, rubei pagizemah ristikanzan iänel da azetti Valaam-ennustajan mielettömyön.

17Net rahvas ollah gu viettömät kaivot, gu pimiet pilvet, kudamat levittäy suuri tuuli. Heile on varustettu igähine pilkoine pimei. 18Hyö lad՚d՚atah suurii, tyhjänpäiväzii sanoi. Rungan himoloin vallas hyö opitah vediä vällillizeh elaigah niilöi, kudamat ollah vastevai piäzemäs yöksynyzien keskespäi. 19Hyö uskaldetah niilöile vällys, hos iče ollah vällillizyön kytkyös. Ristikanzu on sen vallas, mi händy voitti. 20Hyö piästih välläle muailman pahuzis meijän Ižändän da Piästäjän Iisusan Hristosan tundemizen vuoh. No gu hyö myös sevottih niilöih pahuzih da puututtih niilöin valdah, ga sit nygöi heil on äijiä pahembi gu allus. 21Parembi ollus, gu hyö ei tiettys oigien dorogua, migu sen tiijustahuu kieldävytäh heile annetus pyhäs käskys. 22Heile rodih juuri muga, kui sanou sananpolvi: «Koiru tulou järilleh omile oksenduksile» da «Pesty počči menöy vierettelemähes ligaluhtah.»

Currently Selected:

Pedrin toine kirjaine 2: LIVVI

Highlight

Copy