Evankeliumi Matteuksen mukaan 13:44, 45, 46, 47, 48, 49, 50, 51, 52, 53, 54, 55, 56, 57, 58

»Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.

»Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä.

Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.

»Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja.

Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois.

Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista

ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.»

»Ymmärrättekö nyt kaiken tämän?» Jeesus kysyi. »Ymmärrämme», he vastasivat.

Silloin hän sanoi heille: »Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa.»

Kaikki nämä vertaukset kerrottuaan Jeesus lähti siltä seudulta

ja meni kotikaupunkiinsa. Hän opetti ihmisiä heidän synagogassaan, ja hämmästyksissään he kysyivät: »Mistä hänellä on tämä viisaus, mistä voima tehdä ihmeitä?

Eikö hän ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria, ja ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiään?

Hänen sisarensakin asuvat kaikki täällä missä mekin. Mistä hän on voinut saada tämän kaiken?»

Näin he torjuivat hänet. Jeesus sanoi heille: »Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan ja omassa kodissaan.»

Ja koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa.