Kolmas makkabilaiskirja Johdanto
Johdanto
Kolmas makkabilaiskirja ei nimestään huolimatta kerro lainkaan Juudas Makkabilaisen ajasta. Kirja kuvaa juutalaisten osaksi tullutta ahdinkoa ja pelastusta hellenistisen ajan Egyptissä. Yhteistä muiden makkabilaiskirjojen kanssa ovatkin vain yleiset aihepiirit. Muiden makkabilaiskirjojen tapaan teos käsittelee kuuliaisuutta Jumalan laille ja kestävyyttä uskonvainoissa. Kolmannen makkabilaiskirjan kertomus juutalaisten osaksi suunnitellusta joukkotuhosta tuntuu nykylukijasta hätkähdyttävän tutulta. Esterin kirjan tavoin tekstissä nousevat esiin esikristillisen ajan antisemitismin tyypilliset väittämät.
Teoksen kertomat tapahtumat sijoittuvat Egyptin kuninkaan Ptolemaios Filopatorin (221–204 eKr.) aikaan. Ensin kerrotaan Ptolemaioksen vierailusta Jerusalemin temppelissä (1:8–2:24). Temppelissä saamansa jumalallisen rangaistuksen vuoksi kuningas katkeroituu ja alkaa Egyptiin palattuaan valmistella kotimaassaan asuvien juutalaisten surmaamista (2:25–33). Juutalaiset tuodaan Aleksandriaan joukkokuljetuksin koko Egyptistä. Kolmesti Ptolemaios yrittää tuhota egyptinjuutalaiset, mutta Jumala estää tyrannin aikeet kerta kerran jälkeen (3:1–6:21). Lopulta Ptolemaios ymmärtää, että Jumala suojelee juutalaisia. Nämä päästetään lähtemään ja juhlimaan ihmeellistä pelastumistaan varmalta tuholta (6:22–7:23).
Kirja on kirjoitettu todennäköisesti Egyptin Aleksandriassa. Se sisältää yhtenevyyksiä muihin hellenistisen ajan juutalaisiin teksteihin, esimerkiksi Toiseen makkabilaiskirjaan, Kreikkalaiseen Esterin kirjaan ja samoin Egyptissä laadittuun Aristeaan kirjeeseen. Näiden perusteella on arvioitu, että teos on kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla eKr.
Kolmas makkabilaiskirja on kirjoitettu alun perin kreikaksi. Teoksen ominaispiirteeksi voisi lukea myös muita makkabilaiskirjoja monitahoisemman kuvan ei-juutalaisista. Vaikka Ptolemaios esiintyykin ensin juutalaisten vihollisena, hän kirjan lopussa muuttuu heitä suosivaksi kuninkaaksi. Samoin egyptiläisissä on sekä juutalaisten ystäviä että vihamiehiä.
Kirja tähdentää Jumalan auttavan omaa kansaansa hädässä. Jerusalemin ja Aleksandrian juutalaiset kokevat yhtäläistä ahdinkoa vieraan vallan alaisuudessa, ja Jumala lähettää ihmeellisen apunsa molempiin kaupunkeihin. Myös jerusalemilainen ylipappi Simon ja egyptinjuutalaisten vanha Eleasar rukouksineen vertautuvat toisiinsa. On arveltu, että rinnastus on tietoinen: myös muualla kuin Juudeassa asuvat juutalaiset ovat oikeutettuja Jumalan ihmeellisiin ilmestyksiin ja uusien uskonnollisten juhlien perustamiseen. Kirja kuvaa elävästi vähemmistönä elävän juutalaisyhteisön painetta sulautua paikallisen väestön uskonnollisiin tapoihin. Keskeiseksi teemaksi nousee muiden makkabilaiskirjojen tapaan kuuliaisuus Mooseksen lain säädöksille. Ei-juutalaisiin kultteihin mukautuminen on epäjumalanpalvelusta ja saastuttaa ihmisen.
Kirjan myöhempi vaikutus on jäänyt muita makkabilaiskirjoja vähäisemmäksi. Katolinen kirkko ei pidä Kolmatta makkabilaiskirjaa kanonisena, eikä se kuulu Martti Lutherin Vanhan testamentin apokryfikirjojen kokoelmaan. Sen sijaan ortodoksiset kirkot lukevat kirjan deuterokanonisten kirjojen joukkoon.
Currently Selected:
Kolmas makkabilaiskirja Johdanto: FB92
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007