Apostoloin ruavot 19
19
Puavil Efesas
1Sil aigua, kuni Apollon oli Korinfas, Puavil käveli mägimualoi myöte da tuli Efessah. Sie häi nägi erähii opastujii 2da kyzyi heil: «Saittogo Pyhän Hengen, konzu rubeitto uskomah?» Hyö vastattih: «Myö emmo ni kuulluh, ongo hos olemas Pyhä Hengi.» 3«Mittumal ristindäl teidy sit on ristitty?» kyzyi Puavil. «Iivanan ristindäl», vastattih hyö. 4Puavil sanoi: «Iivan ristii riähkispäi iäre kiändynyzii da kučui rahvastu uskomah Sih, kudamal pidi tulla jälles händy – Iisussah.» 5Tämän kuultuu hyö ristittihes Ižändän Iisusan nimeh. 6I ku Puavil pani heijän piäle käit, Pyhä Hengi tuli heile piäle, i hyö ruvettih pagizemah kielil da sanelemah sidä, midä kuultih Jumalaspäi. 7Heidy oli nenga kaksitostu miesty.
8Sit Puavil meni sinagougah da kolmen kuun aigua julgieh pagizi sie rahvahanke, kiisti heijänke da saneli uskottavasti Jumalan valdah näh. 9A ku erähät kovendettih oma syväin da ei uskottu, vai paistih pahua Ižändän Dorogah näh rahvahan ies, Puavil jätti heidy sih, iče keräi omat opastujat i joga päiviä vedi paginua Tirannan školas. 10Muga oli kaksi vuottu. Kai Aazien eläjät, sego jevreit, sego gretsieläzet kuultih Ižändän sana.
Skevan poijat
11Jumal Puavilan käzien kauti luadii moizii enne nägemättömii suurii ruadoloi, 12ga kai hänen piettylöi higipaikkoi da ruadoperedniekkoi pandih voimattomien piäle, i voimattomuot da pahat henget lähtiettih heis iäre. 13Erähät jevreit, kudamat käveltih muadu myö da ajettih ristikanzoispäi pahoi hengii, ruvettih omis lugulois mainiččemah Ižändän Iisusan nimie. Pahoin hengien ajajes hyö sanottih: «Minä käsken teile lähtie iäre, sen Iisusan nimes, kudamah näh sanelou Puavil.» 14Nenga ruattih i jevreilöin ylimäzen papin Skevan seiččie poigua. 15No paha hengi vastai heile: «Iisusan minä tunnen, Puavilangi tiijän, a ketbo oletto työ?» 16Sit mies, kudamas oli se paha hengi, hyppäi Skevan poigih käzin, väisti heidy kaikkii da pergi muga, ga hyö alasti da vereh suate perretynny pajettih sit koispäi.
17Tämä tiijustettih kai Efesan eläjät, sego jevreit, sego gretsieläzet. Varavo otti valdoih heidy kaikkii, i Ižändän Iisusan nimie ruvettih ylen äijäl ylendämäh. 18Äijät uskomah ruvennuzis tuldih da kohti saneltih, midä hyö oli ruattu. 19Äijät niilöis, ket tiedovoittih, tuodih omat tiedovoičendukniigat da poltettih kaikkien nähten. Konzu lugiettih nämien kniigoin hindu, se oli viizikymmentuhattu hobjud՚engua. 20Nenga Taivahallizen Ižändän sana ozutti oman väin da levii muadu myö.
Häly Efesas
21Konzu kai tämä jo meni, Puavil Hengen n՚evvondas otti mielen mennä Makedonien da Ahaijan kauti Jerusalimah. «Jerusalimah käydyy minul pidäy nähtä i Riimu», sanoi häi. 22Häi työndi Makedonieh kahtu abuniekkua, Timofeidu da Erastua, a iče vie jäi kodvazekse Aazieh.
23Sih aigah Efesas nouzi suuri häly Ižändän Dorogan#19:23 Kačo lugu 9:2.täh. 24Linnas eli Demetrii-nimelline hobjuseppy, kudai luajitti hobjas pikkarazii Artemidan pyhäkodizii, i sil ruavol sai äijän eluo niilöin luadijoile. 25Se seppy keräi yhteh net dai kai toizet sen ruavon ruadajat i sanoi: «Miehet, työ tiijättö, tämä meijän ruado andau meile suuret elot. 26A nygöi työ näittö da kuuletto, kui tämä Puavil muanivol kiännytti äijän rahvastu uskomah hänen paginoi ei vai tiä Efesas, a vähäl ei kaikes Aazies. Häi sanou, ku ristikanzan käzil luajitut jumalat ei olla jumalat. 27Nygöi pidäy varata ei vai meijän ruavon paheksindua, a vie sidä, ku suuren naisjumalan Artemidan pyhäkodii ei ruveta pidämäh niminny, a iče Artemida kaimuau oman suuren nimen, häi, kudamale kumardellahes kai Aazii dai kai miero.»
28Tämän kuultuu hyö tavan vallas kirruttih: «Suuri on efesalazien Artemida!» 29Kogo linnu rubei kohizemah. Rahvas temmattih makedonielazii Gaijua da Aristarhua, Puavilan matkuvellii, i kaikin yhtes huolitettih juosta pihateatrah. 30Puavil tahtoi mennä rahvahan edeh, no opastujat kieltih händy menemäs. 31Dai erähät Aazien valdumiehet, Puavilan hyvät dovarišat, työttih hänele viesti, ku häi ei menis teatrah.
32Kerävynnyöt rahvas oldih sevoksis: yhtet kirruttih yhty, toizet tostu. Enimät iče ei tietty, mikse tänne tuldih. 33Sit rahvasjoukos vieldettih Aleksandrua, kudamua jevreit ähkättih edeh. Aleksandru nosti käin, ku kaikin hillettäs, da häi vois sanuo rahvahan ies puolistandusanan. 34Konzu rahvas ellendettih, Aleksandru on jevrei, hyö ruvettih yhteh iäneh kirgumah: «Suuri on efesalazien Artemida!» Nenga hyö iännettih läs kahtu čuassuu.
35Sit jälgimäi linnan suuri virguniekku sai rahvahan alevumah da sanoi: «Efesan miehet, kaikinhäi tietäh, Efesan linnu on pandu kaččomah suuren Artemidan pyhäkodii da hänen taivahaspäi kirvonnuttu kuvapačastu. 36Niken ei voi sanuo tädä vastah. Sendäh pyzykkiä rauhas da älgiä kiirehel ruadakkua nimidä. 37Nämä miehet, kudamat työ toitto tänne, eigo kiškottu meijän pyhäkodii, eigo kirottu meijän naisjumalua. 38A ku Demetriel da hänen ruadajil ollou riidudielo kenenketahto, onhäi meil suudo da valduherrat. Viäritettähes sie toine tostu. 39A ku eččinettö vie midä muudu, se roih kačottu zakonnois rahvahan kerähmös. 40Sen periä, midä oli tänäpäi, meidy voijah viärittiä, buitegu myö nouzimmo valdua vastah. Meil ei ole nimidä, mil myö voizimmo oijustua tämän kerävyndän.» Nämil sanoil häi sai rahvasjoukon leviemäh.
Currently Selected:
Apostoloin ruavot 19: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Apostoloin ruavot 19
19
Puavil Efesas
1Sil aigua, kuni Apollon oli Korinfas, Puavil käveli mägimualoi myöte da tuli Efessah. Sie häi nägi erähii opastujii 2da kyzyi heil: «Saittogo Pyhän Hengen, konzu rubeitto uskomah?» Hyö vastattih: «Myö emmo ni kuulluh, ongo hos olemas Pyhä Hengi.» 3«Mittumal ristindäl teidy sit on ristitty?» kyzyi Puavil. «Iivanan ristindäl», vastattih hyö. 4Puavil sanoi: «Iivan ristii riähkispäi iäre kiändynyzii da kučui rahvastu uskomah Sih, kudamal pidi tulla jälles händy – Iisussah.» 5Tämän kuultuu hyö ristittihes Ižändän Iisusan nimeh. 6I ku Puavil pani heijän piäle käit, Pyhä Hengi tuli heile piäle, i hyö ruvettih pagizemah kielil da sanelemah sidä, midä kuultih Jumalaspäi. 7Heidy oli nenga kaksitostu miesty.
8Sit Puavil meni sinagougah da kolmen kuun aigua julgieh pagizi sie rahvahanke, kiisti heijänke da saneli uskottavasti Jumalan valdah näh. 9A ku erähät kovendettih oma syväin da ei uskottu, vai paistih pahua Ižändän Dorogah näh rahvahan ies, Puavil jätti heidy sih, iče keräi omat opastujat i joga päiviä vedi paginua Tirannan školas. 10Muga oli kaksi vuottu. Kai Aazien eläjät, sego jevreit, sego gretsieläzet kuultih Ižändän sana.
Skevan poijat
11Jumal Puavilan käzien kauti luadii moizii enne nägemättömii suurii ruadoloi, 12ga kai hänen piettylöi higipaikkoi da ruadoperedniekkoi pandih voimattomien piäle, i voimattomuot da pahat henget lähtiettih heis iäre. 13Erähät jevreit, kudamat käveltih muadu myö da ajettih ristikanzoispäi pahoi hengii, ruvettih omis lugulois mainiččemah Ižändän Iisusan nimie. Pahoin hengien ajajes hyö sanottih: «Minä käsken teile lähtie iäre, sen Iisusan nimes, kudamah näh sanelou Puavil.» 14Nenga ruattih i jevreilöin ylimäzen papin Skevan seiččie poigua. 15No paha hengi vastai heile: «Iisusan minä tunnen, Puavilangi tiijän, a ketbo oletto työ?» 16Sit mies, kudamas oli se paha hengi, hyppäi Skevan poigih käzin, väisti heidy kaikkii da pergi muga, ga hyö alasti da vereh suate perretynny pajettih sit koispäi.
17Tämä tiijustettih kai Efesan eläjät, sego jevreit, sego gretsieläzet. Varavo otti valdoih heidy kaikkii, i Ižändän Iisusan nimie ruvettih ylen äijäl ylendämäh. 18Äijät uskomah ruvennuzis tuldih da kohti saneltih, midä hyö oli ruattu. 19Äijät niilöis, ket tiedovoittih, tuodih omat tiedovoičendukniigat da poltettih kaikkien nähten. Konzu lugiettih nämien kniigoin hindu, se oli viizikymmentuhattu hobjud՚engua. 20Nenga Taivahallizen Ižändän sana ozutti oman väin da levii muadu myö.
Häly Efesas
21Konzu kai tämä jo meni, Puavil Hengen n՚evvondas otti mielen mennä Makedonien da Ahaijan kauti Jerusalimah. «Jerusalimah käydyy minul pidäy nähtä i Riimu», sanoi häi. 22Häi työndi Makedonieh kahtu abuniekkua, Timofeidu da Erastua, a iče vie jäi kodvazekse Aazieh.
23Sih aigah Efesas nouzi suuri häly Ižändän Dorogan#19:23 Kačo lugu 9:2.täh. 24Linnas eli Demetrii-nimelline hobjuseppy, kudai luajitti hobjas pikkarazii Artemidan pyhäkodizii, i sil ruavol sai äijän eluo niilöin luadijoile. 25Se seppy keräi yhteh net dai kai toizet sen ruavon ruadajat i sanoi: «Miehet, työ tiijättö, tämä meijän ruado andau meile suuret elot. 26A nygöi työ näittö da kuuletto, kui tämä Puavil muanivol kiännytti äijän rahvastu uskomah hänen paginoi ei vai tiä Efesas, a vähäl ei kaikes Aazies. Häi sanou, ku ristikanzan käzil luajitut jumalat ei olla jumalat. 27Nygöi pidäy varata ei vai meijän ruavon paheksindua, a vie sidä, ku suuren naisjumalan Artemidan pyhäkodii ei ruveta pidämäh niminny, a iče Artemida kaimuau oman suuren nimen, häi, kudamale kumardellahes kai Aazii dai kai miero.»
28Tämän kuultuu hyö tavan vallas kirruttih: «Suuri on efesalazien Artemida!» 29Kogo linnu rubei kohizemah. Rahvas temmattih makedonielazii Gaijua da Aristarhua, Puavilan matkuvellii, i kaikin yhtes huolitettih juosta pihateatrah. 30Puavil tahtoi mennä rahvahan edeh, no opastujat kieltih händy menemäs. 31Dai erähät Aazien valdumiehet, Puavilan hyvät dovarišat, työttih hänele viesti, ku häi ei menis teatrah.
32Kerävynnyöt rahvas oldih sevoksis: yhtet kirruttih yhty, toizet tostu. Enimät iče ei tietty, mikse tänne tuldih. 33Sit rahvasjoukos vieldettih Aleksandrua, kudamua jevreit ähkättih edeh. Aleksandru nosti käin, ku kaikin hillettäs, da häi vois sanuo rahvahan ies puolistandusanan. 34Konzu rahvas ellendettih, Aleksandru on jevrei, hyö ruvettih yhteh iäneh kirgumah: «Suuri on efesalazien Artemida!» Nenga hyö iännettih läs kahtu čuassuu.
35Sit jälgimäi linnan suuri virguniekku sai rahvahan alevumah da sanoi: «Efesan miehet, kaikinhäi tietäh, Efesan linnu on pandu kaččomah suuren Artemidan pyhäkodii da hänen taivahaspäi kirvonnuttu kuvapačastu. 36Niken ei voi sanuo tädä vastah. Sendäh pyzykkiä rauhas da älgiä kiirehel ruadakkua nimidä. 37Nämä miehet, kudamat työ toitto tänne, eigo kiškottu meijän pyhäkodii, eigo kirottu meijän naisjumalua. 38A ku Demetriel da hänen ruadajil ollou riidudielo kenenketahto, onhäi meil suudo da valduherrat. Viäritettähes sie toine tostu. 39A ku eččinettö vie midä muudu, se roih kačottu zakonnois rahvahan kerähmös. 40Sen periä, midä oli tänäpäi, meidy voijah viärittiä, buitegu myö nouzimmo valdua vastah. Meil ei ole nimidä, mil myö voizimmo oijustua tämän kerävyndän.» Nämil sanoil häi sai rahvasjoukon leviemäh.
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003