Pedrin enzimäine kirjaine 2
2
Elävy kivi da pyhä rahvas
1Sendäh, hylläkkiä kai pahus da muanittelendu, älgiä heitelkiättökseh, älgiä kadehtikkua toizen hyviä, älgiä paiskua pahua toizih näh. 2Kui vasterodivunnuot lapset himoitelkuattokseh puhtastu Jumalan sanan maiduo, gu sen vuoh kazvua da piästä. 3Olettohäi «oppinuh Ižändän hyvytty».
4Tulgua Hänen luo, elävän kiven luo, kudai rahvas hyllättih, no kudai on Jumalan vallittu da Hänele kallis. 5Annakkua iččie elävikse kivikse hengellizen taloin nostandah, gu roija pyhäkse pappikunnakse da ruveta tuomah Jumalale hengellizii žertvoi, kudamat ollah Hänele mielužat Iisusan Hristosan täh. 6Onhäi sanottu Pyhis Kirjutuksis:
– Minä azetan Sionah kiven,
čuppukiven, vallitun da kallehen.
Ken Häneh uskou,
ei puutu huigieh.
7Ga sit teile, kudamat uskotto, se kivi on kallis, no niilöile, ket ei uskota,
«se kivi, kudai koinluadijat hyllättih,
rodih čuppukivekse»
8da
«kivekse, kudamah öntästytäh,
da kallivokse, kudamah sorrutah».
Hyö öntästytäh, sendäh gu ei kuulta sanua, i muga heile on lepitty.
9No työ oletto vallittu rodu, suuren Suarin pappikundu, pyhä rahvas, Jumalan oma rahvas, pandu sanelemah Hänen suurii ruadoloi, Hänen, kudai kučui teidy pimiespäi omah kumman valgieh.
10Enne työ etto olluh rahvas,
a nygöi työ oletto Jumalan rahvas.
Enne työ etto suannuh prosken՚n՚ua,
a nygöi teidy prostittih.
Jumalanuskoi muailmas
11Minä kehitän teidy, kallehet vellet, kudamat elättö tulolazinnu vierahas muas, älgiä annakkua valdua rungan himoloile, kudamat toratah hengie vastah. 12Eläkkiä hyvin Jumalua tundemattomien rahvahien keskes, gu pahanluadijoikse teidy kirotes hyö nähtäs teijän hyvät ruavot da ylendettäs Jumalua senny päivänny, konzu Häi tulou suudimah muailmua.
Jumalanuskoi da valdumiehet
13Heitykkiä Ižändän täh kaiken muallizen vallan alle: suarin, kudai on kaikis ylimäine, 14mugai muaherroin, kudamii suari pani nakažimah pahanluadijoi da kiittämäh hyvänluadijoi. 15Sehäi on Jumalan tahto, gu työ hyvil ruadoloil panizitto lopun ellendämättömien rahvahien mielettömile paginoile. 16Työ oletto vällät, no yksikai vällyön nimel älgiä luajikkua pahua, a eläkkiä Jumalan käskyläzinny. 17Počitoikkua kaikkii, suvaikkua uskovellii, varakkua Jumalua, suarii piekkiä čestis.
Tirpakkua kai viäryöt, kui tirpi Iisus
18Orjat, počitoikkua omii ižändii, heitykkiä sanankuulijoikse ei vai hyvile da suvaiččijoile ižändile, no niilöilegi, kudamat ollah pahatabazet. 19Kačo, se on hyvä, gu ken Jumalua mieles pidäjen oigiestiedy tirpau omas henges gor՚ua. 20No midä kiitettäviä sit on, gu työ kestänettö, konzu teidy lyvväh teijän riähkien täh? A gu kestänettö, konzu tirpatto gor՚ua teijän hyvien ruadoloin täh, sit Jumal teidy kiittäy. 21Sih teidy on kučuttu, sendäh gu Hristosgi tirpi teijän täh da jätti teile kuavan, gu noudazitto Hänen jälgii. 22Häi eigo luadinuh riähkiä, eigo Hänen suus kuultu kielastussanua. 23Händy satatettih sanal, no Häi ei vastannuh pahoi. Goris Häi ei varaitelluh tazuandal, a andoi iččie sen käzih, kudai suudiu oigieh. 24Häi iče kandoi meijän riähkät omas rungas ristupuuh, gu myö, kudamat olemmo riähkih nähte kuolluot, eläzimmö sih niškoi, mi on oigei. Hänen kibiet parandettih teidy. 25Työ olitto gu yöksynyöt lambahat, a nygöi työ tulitto järilleh teijän hengen Paimoin luo da Kaččojan luo.
Currently Selected:
Pedrin enzimäine kirjaine 2: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Pedrin enzimäine kirjaine 2
2
Elävy kivi da pyhä rahvas
1Sendäh, hylläkkiä kai pahus da muanittelendu, älgiä heitelkiättökseh, älgiä kadehtikkua toizen hyviä, älgiä paiskua pahua toizih näh. 2Kui vasterodivunnuot lapset himoitelkuattokseh puhtastu Jumalan sanan maiduo, gu sen vuoh kazvua da piästä. 3Olettohäi «oppinuh Ižändän hyvytty».
4Tulgua Hänen luo, elävän kiven luo, kudai rahvas hyllättih, no kudai on Jumalan vallittu da Hänele kallis. 5Annakkua iččie elävikse kivikse hengellizen taloin nostandah, gu roija pyhäkse pappikunnakse da ruveta tuomah Jumalale hengellizii žertvoi, kudamat ollah Hänele mielužat Iisusan Hristosan täh. 6Onhäi sanottu Pyhis Kirjutuksis:
– Minä azetan Sionah kiven,
čuppukiven, vallitun da kallehen.
Ken Häneh uskou,
ei puutu huigieh.
7Ga sit teile, kudamat uskotto, se kivi on kallis, no niilöile, ket ei uskota,
«se kivi, kudai koinluadijat hyllättih,
rodih čuppukivekse»
8da
«kivekse, kudamah öntästytäh,
da kallivokse, kudamah sorrutah».
Hyö öntästytäh, sendäh gu ei kuulta sanua, i muga heile on lepitty.
9No työ oletto vallittu rodu, suuren Suarin pappikundu, pyhä rahvas, Jumalan oma rahvas, pandu sanelemah Hänen suurii ruadoloi, Hänen, kudai kučui teidy pimiespäi omah kumman valgieh.
10Enne työ etto olluh rahvas,
a nygöi työ oletto Jumalan rahvas.
Enne työ etto suannuh prosken՚n՚ua,
a nygöi teidy prostittih.
Jumalanuskoi muailmas
11Minä kehitän teidy, kallehet vellet, kudamat elättö tulolazinnu vierahas muas, älgiä annakkua valdua rungan himoloile, kudamat toratah hengie vastah. 12Eläkkiä hyvin Jumalua tundemattomien rahvahien keskes, gu pahanluadijoikse teidy kirotes hyö nähtäs teijän hyvät ruavot da ylendettäs Jumalua senny päivänny, konzu Häi tulou suudimah muailmua.
Jumalanuskoi da valdumiehet
13Heitykkiä Ižändän täh kaiken muallizen vallan alle: suarin, kudai on kaikis ylimäine, 14mugai muaherroin, kudamii suari pani nakažimah pahanluadijoi da kiittämäh hyvänluadijoi. 15Sehäi on Jumalan tahto, gu työ hyvil ruadoloil panizitto lopun ellendämättömien rahvahien mielettömile paginoile. 16Työ oletto vällät, no yksikai vällyön nimel älgiä luajikkua pahua, a eläkkiä Jumalan käskyläzinny. 17Počitoikkua kaikkii, suvaikkua uskovellii, varakkua Jumalua, suarii piekkiä čestis.
Tirpakkua kai viäryöt, kui tirpi Iisus
18Orjat, počitoikkua omii ižändii, heitykkiä sanankuulijoikse ei vai hyvile da suvaiččijoile ižändile, no niilöilegi, kudamat ollah pahatabazet. 19Kačo, se on hyvä, gu ken Jumalua mieles pidäjen oigiestiedy tirpau omas henges gor՚ua. 20No midä kiitettäviä sit on, gu työ kestänettö, konzu teidy lyvväh teijän riähkien täh? A gu kestänettö, konzu tirpatto gor՚ua teijän hyvien ruadoloin täh, sit Jumal teidy kiittäy. 21Sih teidy on kučuttu, sendäh gu Hristosgi tirpi teijän täh da jätti teile kuavan, gu noudazitto Hänen jälgii. 22Häi eigo luadinuh riähkiä, eigo Hänen suus kuultu kielastussanua. 23Händy satatettih sanal, no Häi ei vastannuh pahoi. Goris Häi ei varaitelluh tazuandal, a andoi iččie sen käzih, kudai suudiu oigieh. 24Häi iče kandoi meijän riähkät omas rungas ristupuuh, gu myö, kudamat olemmo riähkih nähte kuolluot, eläzimmö sih niškoi, mi on oigei. Hänen kibiet parandettih teidy. 25Työ olitto gu yöksynyöt lambahat, a nygöi työ tulitto järilleh teijän hengen Paimoin luo da Kaččojan luo.
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003