Job 9
9
9 LUKU.
Jobin vastaus: Ihminen ei kykene puolustautumaan Kaikkivaltiasta vastaan; Job vakuuttaa olevansa viaton ja syyttää Jumalaa mielivallasta.
1Job vastasi ja sanoi:
2 # Job 25:4; Ps. 143:2 "Totisesti minä tiedän, että niin on;
kuinka voisi ihminen olla oikeassa
Jumalaa vastaan!
3Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan,
ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan
kuka on niskoitellut häntä vastaan
ja jäänyt rankaisematta?
5Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta,
hän kukistaa ne vihassansa;
6hän järkyttää maan paikaltaan,
ja sen patsaat vapisevat;
7hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse,
ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 # Job 26:7; Ps. 104:2 hän yksinänsä levittää taivaat
ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 # Job 38:31; Aam. 5:8 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan,
Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 # Job 5:9; Ps. 72:18; Ps. 86:10; Room. 11:33 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja,
ihmeitä ilman määrää.
11Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe;
hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12Katso, hän tempaa saaliinsa,
kuka voi häntä estää,
kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 # Job 26:12 Jumala ei taltu vihastansa;
hänen allensa vaipuivat Rahabin auttajat.
14Minäkö sitten voisin vastata hänelle,
valita sanojani häntä vastaan?
15Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi;
minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin,
en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa
ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18joka ei anna minun vetää henkeäni,
vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo:
'Tässä olen!'
mutta jos oikeutta, niin:
'Kuka vetää minut tilille?'
20Vaikka olisin oikeassa,
niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi;
vaikka olisin syytön,
niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21Syytön minä olen. En välitä hengestäni,
elämäni on minulle halpa.
22 # Saarn. 9:2; Mal. 3:14 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon:
hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23Jos ruoska äkkiä surmaa,
niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24Maa on jätetty jumalattoman valtaan,
hän peittää sen tuomarien kasvot —
ellei hän, kuka sitten?
25Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin,
pakenevat onnea näkemättä,
26ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet,
niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani,
muuttaa muotoni ja ilostua,
28niin minä kauhistun kaikkia kipujani,
tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29Syyllisenä täytyy minun olla;
miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 # Jer. 2:22 Jos vaikka lumessa peseytyisin
ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan,
niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 # Saarn. 6:10 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä,
voidakseni vastata hänelle
ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33Ei ole meillä riidanratkaisijaa,
joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 # Job 13:21 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni,
niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi,
sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Currently Selected:
Job 9: FB38
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(vapaa tekijänoikeuksista) (free of copyright)