Ruutin kirja 3
FB92

Ruutin kirja 3

3
Ruut menee Boasin luo puimatantereelle
1Noomi, Ruutin anoppi, sanoi: »Tyttäreni, minä tahtoisin hankkia sinulle oman kodin, jotta elämäsi olisi turvattua. 2Onhan meillä sukulaisemme Boas, jonka palvelijattarien kanssa sinä olet ollut pellolla. Tänä iltana hän viskaa ja puhdistaa ohria puimatantereellaan. 3Peseydy, voitele itsesi tuoksuöljyllä, ota päällysviittasi ja mene puimatantereelle. Pidä kuitenkin varasi, ettei Boas näe sinua, ennen kuin on syönyt ja juonut. 4Katso, minne hän nukkumaan mennessään asettuu, mene sitten hänen luokseen, nosta hänen peitettään jalkopäästä ja käy siihen makuulle. Hän sanoo sinulle, mitä sinun tulee tehdä.» 5Ruut lupasi Noomille noudattaa tarkoin hänen neuvojaan.
6Ruut meni puimatantereelle ja teki niin kuin hänen anoppinsa oli sanonut. 7Kun Boas oli syönyt ja juonut, hän kävi hyvillä mielin viljakasan viereen nukkumaan. Ruut hiipi sinne, kohotti Boasin peitettä jalkopäästä ja kävi siihen makuulle. 8Puolenyön aikoihin Boas hätkähti hereille, hapuili ympärilleen ja huomasi, että hänen jalkopäässään makasi nainen. 9#Hes. 16:8Hän kysyi: »Kuka sinä olet?» Ruut vastasi: »Olen Ruut, sinun palvelijattaresi. Ota minut suojaasi, olethan perheemme lunastaja.» 10Boas sanoi: »Herra sinua siunatkoon, tyttäreni! Koska et ole juossut nuorten miesten perässä, et köyhien etkä rikkaiden, olet osoittanut vielä suurempaa uskollisuutta sukuasi kohtaan kuin silloin, kun lähdit anoppisi mukaan. 11Älä ole huolissasi, tyttäreni. Minä teen kaiken mitä pyydät, sillä kaikki tässä kaupungissa tietävät, että olet kunnon nainen. 12Minä olen kyllä sinun sukulunastajasi, mutta on toinenkin lunastaja, joka on sinulle vielä läheisempää sukua. 13Jää tänne täksi yöksi, ja jos se toinen mies huomenna lunastaa sinut, niin lunastakoon, mutta ellei hän halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää! Lepää siinä aamuun asti.»
14Niin Ruut makasi Boasin jalkopäässä aamuun asti, mutta hän nousi jo hämärissä, ennen kuin ihmiset saattoivat tuntea toisensa. Boas ajatteli: »Toivottavasti kukaan ei saa tietää, että tämä nainen kävi puimatantereella.» 15Ruutille hän sanoi: »Anna tänne hartialiinasi ja pidä siitä kiinni.» Ruut piteli liinaa, ja Boas mittasi siihen kuusi mitallista ohria ja nosti sen hänen kannettavakseen. Sitten Ruut lähti kaupunkiin.
16Kun Ruut tuli anoppinsa luo, tämä kysyi: »Miten sinun kävi, tyttäreni?» Ruut kertoi kaiken, mitä mies oli hänelle sanonut, 17ja lisäsi: »Hän sanoi, ettei minun sovi mennä anoppini luo tyhjin käsin, ja antoi minulle nämä kuusi mittaa ohria.»
18Silloin Noomi sanoi: »Odota rauhassa, tyttäreni, kunnes saat tietää, miten asia ratkeaa. Se mies ei hellitä, vaan vie asiansa päätökseen vielä tänä päivänä.»

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Learn More About Kirkkoraamattu 1992