Saarnaajan kirja 3
FB92

Saarnaajan kirja 3

3
Kaikella on määräaika
1 # Saarn. 9:11 Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
2 # Job 14:5 Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
3aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
4aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
5aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
6aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
7 # Sir. 20:7 aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
8aika rakastaa
ja aika vihata,
aika on sodalla
ja aikansa rauhalla.
9 # Saarn. 1:3, 2:22 Mitä hyötyä on vaivannäöstä
sille, joka työtä tekee?
10Olen katsellut kaikkea aherrusta,
jonka Jumala on antanut ihmisille
heidän rasituksekseen.
11 # Saarn. 11:5; Viis. 9:16 Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi
ja asettanut iäti jatkumaan,
mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,
ei niiden alkua eikä loppua.
12Minä oivalsin,
ettei ihmisellä ole muuta onnea
kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.
13 # Saarn. 2:24+ Mutta Jumalan lahja on sekin,
että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä
syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.
14 # Ps. 33:11; Jes. 46:10 Minä oivalsin,
että kaikki, minkä Jumala tekee,
pysyy ikuisesti.
Siihen ei ole lisäämistä
eikä siitä vähentämistä.
Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.
15 # Saarn. 1:9 Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin,
ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen.
Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.
Ihmisen arvottomuus
16Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
17 # Ps. 82:2,8; Jes. 10:1–3 Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen,
sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
18Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. 19Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. 20#1. Moos. 3:19+Kaikki menee samaan paikkaan:
kaikki on tullut tomusta
ja kaikki palaa tomuun.
21Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? 22Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Learn More About Kirkkoraamattu 1992