Sananlaskut 29:2-18
Sananlaskut 29:2-18 FINRK
Vanhurskaiden enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattomien hallitessa kansa huokailee. Se, joka rakastaa viisautta, on isälleen iloksi, mutta porttojen kumppani hävittää omaisuuden. Oikeudenmukaisuudella kuningas pitää maan kunnossa, mutta verojen kiskoja tuhoaa sen. Mies, joka liehakoi lähimmäistään, virittää verkon hänen askeleilleen. Pahalle miehelle on oma rikos ansaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita. Vanhurskas tuntee vähäosaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä. Pilkkaajat villitsevät kaupungin, mutta viisaat tyynnyttävät vihan. Kun viisas mies käy oikeutta typerän miehen kanssa, tämä räyhää tai nauraa eikä rauhoitu. Verenhimoiset vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät. Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää. Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen vain jumalattomia. Köyhä ja hänen sortajansa kohtaavat toisensa; kummankin silmille HERRA antaa valon. Jos kuningas tuomitsee vähäosaisia oikein, hänen valtaistuimensa on iäti vahva. Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä. Kun jumalattomia tulee lisää, rikoksetkin lisääntyvät, mutta vanhurskaat saavat nähdä heidän kukistumisensa. Ojenna poikaasi, niin hän virvoittaa sinua ja tarjoaa sielullesi herkkuruokaa. Kun ei ole näkyä, kansa villiintyy. Autuas se, joka ottaa opetuksen varteen!