Sananlaskut 19:2-22
Sananlaskut 19:2-22 FINRK
Ilman taitoa ei intokaan ole hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan. Ihmisen oma typeryys turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee. Omaisuus lisää paljon ystäviä, mutta vähävarainen joutuu ystävästään eroon. Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja valheiden puhuja ei pelastu. Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä. Köyhä on kaikkien veljiensä vihaama, vielä enemmän karttavat häntä hänen ystävänsä. Hän vetoaa heihin sanoillaan, mutta turhaan. Joka viisautta hankkii, se rakastaa sieluaan, joka ymmärrystä vaalii, se löytää onnen. Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita laskettelee, tuhoutuu. Tyhmälle ei sovi yltäkylläisyys, saati sitten orjalle ruhtinaiden hallitseminen. Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, hänen kunniansa on antaa rikkomus anteeksi. Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan karjunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruohikolle. Tyhmä poika on isälleen onnettomuus, riitainen vaimo kuin pahoin vuotava katto. Talo ja omaisuus peritään isiltä, mutta viisas vaimo tulee Herralta. Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää. Joka käskyt pitää, säilyttää henkensä; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma. Joka vähäosaista armahtaa, lainaa HERRALLE , ja Herra maksaa takaisin hänen hyvän tekonsa. Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa; ethän halua hänen kuolemaansa. Rajuluontoinen joutuu sakkoihin, jos häntä autat, joudut tekemään sen toistekin. Kuule neuvoa, ota ojennus varteen, että olisit vastedes viisaampi. Monet ovat miehen mielessä ajatukset, mutta Herran neuvo pysyy. Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valehtelija.