Sananlaskut 8
8
Iankaikkinen viisaus kutsuu
1Eikö viisaus kutsu, eikö ymmärrys anna äänensä kuulua? 2 Kukkuloiden laelle, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. 3 Porttien luona, kaupungin portilla, oviaukoista hän huutaa: 4 ”Teitä minä kutsun, miehet, ihmislapset, kuulkaa minun ääneni. 5 Oppikaa, yksinkertaiset, järkevyyttä, te tyhmät, oppikaa ymmärrystä. 6 Kuulkaa, minä puhun suurista asioista ja avaan huuleni puhumaan sitä, mikä on oikein. 7 Minun suuni tuo julki totuuden, jumalattomuus on huulilleni kauhistus. 8 Kaikki sanani ovat vanhurskaita, niissä ei ole mitään kieroa eikä väärää. 9Ne kaikki ovat mutkattomia ymmärtävälle, suoria niille, jotka löytävät tiedon. 10 Ottakaa vastaan minun ojennukseni, älkää hopeaa, ja tietoa mieluummin kuin hienointa kultaa. 11Onhan viisaus parempi kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
12Minä, viisaus, asun yhdessä järkevyyden kanssa, olen löytänyt tiedon ja harkintakyvyn. 13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahuuden tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. 14 Minun luonani on neuvo ja neuvokkuus. Minä olen ymmärrys, minun on voima. 15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat ja ruhtinaat säätävät sen, mikä on oikein. 16 Minun avullani päämiehet hallitsevat niin myös ylhäiset ja kaikki maan tuomarit.
17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja ne, jotka minua varhain etsivät, löytävät minut. 18 Minun luonani on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. 19Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani sato parempi kuin parhain hopea. 20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, keskellä oikeuden tietä, 21 antaakseni minua rakastaville pysyvän perinnön. Minä täytän heidän aarrekammionsa. 22 Herra omisti minut tiensä alussa, muinaisuudessa, ennen kuin hän oli tehnyt mitään. 23 Iankaikkisuudesta minä olen ollut, alusta asti, ennen kuin maata olikaan. 24 Ennen kuin oli merten syvyyksiä, ennen runsasvetisiä lähteitä synnyin minä. 25 Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita synnyin minä, 26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata eikä mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. 27 Kun hän valmisti taivaat, minä olin siinä, kun hän veti piirin syvyyden ylle, 28 kun hän lujitti pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, 29 kun hän asetti merelle sen rajat, etteivät vedet nousisi korkeammalle, kuin hän oli säätänyt, kun hän vahvisti maan perustukset, 30silloin minä olin hänen rinnallaan uskottuna , olin hänen ilonsa päivästä päivään ja iloitsin hänen edessään kaikin ajoin. 31 Minä leikin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastuksenani olivat ihmislapset.
32Ja nyt, lapset, kuulkaa minua: autuaita ovat ne, jotka noudattavat minun teitäni. 33 Ottakaa varteen ojennus, niin viisastutte, älkää lyökö sitä laimin. 34 Autuas se ihminen, joka kuulee minua, joka valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioi minun ovieni pieliä! 35 Joka minut löytää, löytää elämän ja saa osakseen Herran suosion. 36Mutta joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen. Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.”
Currently Selected:
Sananlaskut 8: FinRK
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
© 2012 Raamattu Kansalle ry