Jesaja 57
57
Israelin irstaus ja uskottomuus
1Vanhurskas katoaa, eikä kukaan sitä huomaa. Hurskaat miehet otetaan pois, eikä kukaan sitä ymmärrä, sillä vanhurskas otetaan pois onnettomuuden alta. 2 Hän menee rauhaan. Ne, jotka vakaasti vaeltavat, saavat levätä leposijoillaan. 3Mutta tulkaa te tänne, te noitanaisen lapset, te avionrikkojan ja porttonaisen sikiöt. 4Ketä te pidätte pilkkananne? Ketä vastaan avaatte suunne ammolleen ja työnnätte kielenne pitkälle ulos? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheen sikiöitä, 5 te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen rehevän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia rotkoissa, kallionkielekkeiden alla? 6Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, juuri ne ovat sinun arpaosasi. Niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uhrannut. Siihenkö minun pitäisi tyytyä! 7 Sinä asetit vuoteesi suurelle ja korkealle vuorelle. Sinne sinä myös nousit teurasuhria uhraamaan. 8Sinä panit merkkisi oven ja pihtipielien taakse. Sinä luovuit minusta, paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi. Sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi, näit heidän elimensä. 9 Sinä kuljit kuninkaan luo öljyinesi, hankit runsaasti voiteita. Sinä lähetit sanansaattajiasi kauas, laskeuduit aina tuonelaan asti. 10 Sinä väsyit matkasi pituudesta, etkä kuitenkaan sanonut: ”Turha vaiva!” Sinä löysit uutta voimaa, sen tähden et käynyt heikoksi. 11 Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, kun olit petollinen etkä minua muistanut, et minusta piitannut? Eikö niin: koska minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, sinä et pelkää minua? 12Mutta minä ilmoitan, mitä ovat sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta. 13 Kun sinä huudat apua, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Kuitenkin tuuli tempaa mukaansa ne kaikki, tuulenhenkäys vie ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omakseen minun pyhän vuoreni.
Herra armahtaa nöyrtyviä
14Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. 15Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen. 16En minä ikuisesti teitä syytä enkä vihastu ainiaaksi. Muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka olen tehnyt. 17Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin. Minä löin häntä, minä kätkeydyin ja olin vihoissani. Siitä huolimatta hän kulki oman sydämensä tietä. 18Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet. Minä johdatan häntä ja annan lohdutuksen hänelle ja hänen surevilleen. 19 Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra , ja minä parannan hänet. 20Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat esiin liejua ja mutaa. 21Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.
Currently Selected:
Jesaja 57: FinRK
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
© 2012 Raamattu Kansalle ry