Näijen kahen anhelin jäleššä tuli vielä kolmaš, kumpani šano lujalla iänellä: «Ken kumartau svierillä ta šen pačaškuvalla ta ottau oččah tahi käteh šen merkin, še joutuu juomah Jumalan vihan viinua. Šitä viinua ei ole laimennettu, vain kuattu šilläh Jumalan vihan mal'l'ah. Šitä ihmistä kivutetah tulešša ta rikin kačkušša pyhien anhelien ta Vuonnan ieššä. Tulešta, mi ihmisie kivuttau, noušou šavu aina ta ilmasen ijän. Heilä ei ole yön, ei päivän lepuo – ei niillä, ket kumarretah svierillä ta šen pačaškuvalla, eikä kellänä, ken ottau svierin nimen merkikseh.
