Marku 6
6
IISUS KÄVELÖY GALILEIS DA SEN LÄHIKOHTIS 6:1-8:26
Iisus kävyy kodilinnah
(Matf. 13:53-58; Luk. 4:16-30)
1Iisus lähti siepäi i tuli omah kodilinnah, opastujat oldih Hänenke. 2Konzu tuli suovattu, Häi rubei opastamah sinagougas. Händy kuunneltes äijät diivuittihes da kyzeltih: «Kuspäi häi otti tämän kaiken? Mittuine on se mielevys, kudai hänele on annettu? Mittumat suuret ollah net ruavot, kudamat lähtietäh hänen käzis? 3Häi vet on se kirvesmies, Marijan poigu, Juakoin, Josifan, Juudan da Simonan velli? Eletähhäi hänen sizäret tiä, meijän keskes?» I hyö heitettih uskondu Häneh. 4Iisus sanoi heile: «Nikus muijal Jumalan iänenkandajua ei paheksita, ku vai omas linnas, omien keskes da omas kois.» 5Häi ei voinnuh luadie sie ni yhty suurdu ruaduo; vai erähii voimattomii piästi, ku pani käit heijän piäle. 6Häi kummeksii rahvahan uskomattomuttu. Sit käveli kyläspäi kyläh da opasti rahvastu.
Iisus työndäy apostoloi ruadoh
(Matf. 10:5-15; Luk. 9:1-6)
7Iisus kučui iččeh luo net kaksitostu opastujua da työndi heidy matkah kaksittain. Häi andoi heile vallan ajua rahvahas paganhengii. 8Häi kieldi ottamas kerale midätahto muudu, paiči keppii: ni leibiä, ni reppuu, ni d՚engua vyöh. 9Heil oli luba ottua sandalit, no ei suannuh panna piäle kahtu paidua. 10Vie Häi sanoi: «Kudamah taloih tuletto, olgua sie, kuni etto lähte siepäi iäre. 11A kus teidy ei vastatanne da ei kuunneltanne, lähtekkiä siepäi iäre da puistakkua pölyt omis jallois, ku ozuttua: kai tämä tulou vie heile edeh.»
12Mugai lähtiettih opastujat matkah da kehitettih rahvastu hylgiämäh riähkät da kiändymäh Jumalan puoleh. 13Hyö ajettih iäre äijy karuu da vie voijeltih voil äijii voimattomii da piästettih heidy.
Iivan Ristijän surmu
(Matf. 14:1-12; Luk. 9:7-9)
14Suari Irodugi kuuli Iisussah näh, Hänen nimi, näit, tiettih kaikkiel. Irodu sanoi: «Iivan Ristii on nossuh kuollielois, i sendäh hänes on nengoine vägi.» 15Toizet sanottih: «Häi on Il՚l՚u.» A erähät sanottih: «Häi on Jumalan iänenkandai, moine, kui muutgi iänenkandajat.» 16Tämän kuultuu Irodu sanoi: «Se on Iivan, kudamal minä käskin leikata piän, häi on nossuh kuollielois.»
17Enne sidä se samaine Irodu oli käskenyh tavata Iivanan, siduo nuorih da panna tyrmäh. Tämän häi luadii Irodiadan täh, kudai oli hänen Hilippy-vellen akku. Irodu oli ottanuh Irodiadan akakse, 18no Iivan oli sanonuh hänele: «Sinul ei sua eliä velles akanke.» 19Irodiada oli vihas Iivanan piäle, tahtoi händy tappua, no ei voinnuh, 20ku Irodu varai Iivanua. Irodu pidi händy oigiennu da pyhänny miehenny i vardoičči händy. Häi rakkahal kuundeli Iivanua, hos äijis kohtis net paginat vaivattih händy.
21No Irodiadale tuli pädevy aigu, konzu Irodu pidi roindupäiviä omien valduherroinke, torapiällikkölöinke da Galilein vahnimienke. 22Sinne tuli Irodiadan tytär da pläšii. Se oli mieldy myöte Irodale da hänen gostile. Suari sanoi tytöle: «Pakiče minul midä vai himoittau, minä annan sen sinule.» 23Häi andoi sanan: «Midä vai pakinnet, sen minä sinule annan, pidänöy hos puolen valdukundua.» 24Tyttö lähti pertispäi da kyzyi muamalleh: «Midä minul pakita?» Muamah vastai: «Pakiče Iivan Ristijän piä.» 25Tyttö kiirehel tuli järilleh suarin luo da sanoi: «Tahton, ku täs da nygöi andazit minule juvval Iivan Ristijän piän.» 26Suarile rodih pahamieles, no ku häi oli gostien aigua andanuh sanan tytöle, häi ei voinnuh kieldävyö. 27Häi kerras työndi saldatan i käski tuvva Iivanan piän. Saldattu meni tyrmäh i sie leikkai Iivanal piän. 28Sit häi juvval toi piän da andoi sen tytöle, a tyttö andoi sen muamalleh. 29Konzu Iivanan opastujat kuultih tämä, hyö tuldih da otettih hänen rungu da pandih muah.
Iisus syöttäy viizituhattu miesty
(Matf. 14:13-21; Luk. 9:10-17; Iiv. 6:1-14)
30Apostolat kerävyttih Iisusan luo i sanottih Hänele kai, midä ruattih da opastettih rahvahale. 31Häi sanoi heile: «Läkkiä minunke yksinäzeh kohtah da huogavukkua vähäine.» Tulijua da menijiä oli äijy, i opastujat ei ehtitty ni syvvä. 32Mugai lähtiettih hyö venehel elämättömäh kohtah, ku tahtottih olla yksinäh. 33No rahvas nähtih heijän lähtendy da äijät tundiettih heidy. Rahvastu tuli juoksujalgua kaikis linnoispäi, rannači rahvas ehtittih perile enne heidy. 34Venehespäi nostes Iisus nägi sie äijän rahvastu. Hänele rodih žiäli heidy, ku hyö oldih kui lambahat paimoittah. Häi rubei heidy opastamah i opasti äijäh dieloh. 35Konzu päivy oli jo heittymäs, opastujat tuldih Hänen luo da sanottih: «Tämä on elämätöi kohtu, da on jo myöhä. 36Työnnä heidy iäres, anna hyö mennäh lähizih taloloih da kylih ostamah ičelleh syömisty.» 37«Työ iče annakkua heile syvvä», vastai Iisus. Hyö sanottih: «Ga pidäygo meil mennä da ostua leibiä kahtehsadah dinuarah heile syödäväkse?» 38Iisus kyzyi: «Äijygo leibiä teil on? Mengiä kačokkua.» Sen tiijustahuu hyö sanottih: «Viizi, da kaksi kalua.»
39Iisus käski opastujile istuttua rahvastu joukoittain vihandale nurmele. 40Rahvas istuttihes joukko joukon rinnale, sada libo viizikymmen joga joukos. 41Sit Häi otti net viizi leibiä da kaksi kalua, kačoi yläh taivahah da kiitti Jumalua. Häi lohkai leivät da andoi palat opastujile juattavakse rahvahale. Muga Häi jagoi kaikile net kaksi kaluagi. 42Kaikin syödih kylläl, 43i jiännytty palua kerättih kaksitostu täytty viršii, dai kaluagi jäi. 44Syömäs oli viizituhattu miesty.
Iisus astuu vetty myöte
(Matf. 14:22-33; Iiv. 6:15-21)
45Kerras sen jälgeh Iisus käski opastujile mennä veneheh da enne Händy ajua vasturandah Vifsaidan linnah, kuni Häi prostihes rahvahanke. 46Rahvahas erottuu Häi meni mäile molimahes. 47Tuli ehty, veneh oli keskijärvel, a Iisus yksinäh rannal. 48Häi nägi, kui jygei on opastujil soudua vastutuuleh. Yön n՚elländel vardoičenduaijal#6:48 Se on kolmes kuudeh suate huondestu. Häi vetty myöte astujen tuli kohti heih i huavai mennä heis siiriči. 49Konzu hyö nähtih Iisussua astumas vetty myöte, ruvettih iändämäh, ku duumaittih, heidy bluaznittau. 50Hyö kaikin nähtih Händy i pöllästyttih. No Iisus huolitti sanuo heile: «Alevukkua, se olen minä. Älgiä varakkua.» 51Häi meni veneheh heijän luo, i tuuli alevui. Opastujat vähäl ei liikuttu mielis. 52Hyö vet ei ellendetty ni sidä, midä rodih leibienke; heijän sydämet oldih sogiet.
Voimattomat piästäh
(Matf. 14:34-36)
53Järves poikki piästyy hyö nostih randah Gennesaretas. 54Konzu hyö tuldih venehespäi, rahvas kerras tunnustettih Iisussua. 55Hyö kiirehel juostih ymbäri sen alovehen da ruvettih kandamah voimattomii magavosijoil sinne, kus, hyö kuultih, on Iisus. 56Kunne Häi vai liennöy mennyh – kyläh, linnah libo yksinäzeh taloih – rahvas tuodih voimattomii pihoile da pokoroittihes andua heile valdu hos koskettua Hänen sovan reunua. Kaikin, ket kosketettih, piästih.
Iliyochaguliwa sasa
Marku 6: LIVVI
Kuonyesha
Shirikisha
Nakili
Je, ungependa vivutio vyako vihifadhiwe kwenye vifaa vyako vyote? Jisajili au ingia
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Marku 6
6
IISUS KÄVELÖY GALILEIS DA SEN LÄHIKOHTIS 6:1-8:26
Iisus kävyy kodilinnah
(Matf. 13:53-58; Luk. 4:16-30)
1Iisus lähti siepäi i tuli omah kodilinnah, opastujat oldih Hänenke. 2Konzu tuli suovattu, Häi rubei opastamah sinagougas. Händy kuunneltes äijät diivuittihes da kyzeltih: «Kuspäi häi otti tämän kaiken? Mittuine on se mielevys, kudai hänele on annettu? Mittumat suuret ollah net ruavot, kudamat lähtietäh hänen käzis? 3Häi vet on se kirvesmies, Marijan poigu, Juakoin, Josifan, Juudan da Simonan velli? Eletähhäi hänen sizäret tiä, meijän keskes?» I hyö heitettih uskondu Häneh. 4Iisus sanoi heile: «Nikus muijal Jumalan iänenkandajua ei paheksita, ku vai omas linnas, omien keskes da omas kois.» 5Häi ei voinnuh luadie sie ni yhty suurdu ruaduo; vai erähii voimattomii piästi, ku pani käit heijän piäle. 6Häi kummeksii rahvahan uskomattomuttu. Sit käveli kyläspäi kyläh da opasti rahvastu.
Iisus työndäy apostoloi ruadoh
(Matf. 10:5-15; Luk. 9:1-6)
7Iisus kučui iččeh luo net kaksitostu opastujua da työndi heidy matkah kaksittain. Häi andoi heile vallan ajua rahvahas paganhengii. 8Häi kieldi ottamas kerale midätahto muudu, paiči keppii: ni leibiä, ni reppuu, ni d՚engua vyöh. 9Heil oli luba ottua sandalit, no ei suannuh panna piäle kahtu paidua. 10Vie Häi sanoi: «Kudamah taloih tuletto, olgua sie, kuni etto lähte siepäi iäre. 11A kus teidy ei vastatanne da ei kuunneltanne, lähtekkiä siepäi iäre da puistakkua pölyt omis jallois, ku ozuttua: kai tämä tulou vie heile edeh.»
12Mugai lähtiettih opastujat matkah da kehitettih rahvastu hylgiämäh riähkät da kiändymäh Jumalan puoleh. 13Hyö ajettih iäre äijy karuu da vie voijeltih voil äijii voimattomii da piästettih heidy.
Iivan Ristijän surmu
(Matf. 14:1-12; Luk. 9:7-9)
14Suari Irodugi kuuli Iisussah näh, Hänen nimi, näit, tiettih kaikkiel. Irodu sanoi: «Iivan Ristii on nossuh kuollielois, i sendäh hänes on nengoine vägi.» 15Toizet sanottih: «Häi on Il՚l՚u.» A erähät sanottih: «Häi on Jumalan iänenkandai, moine, kui muutgi iänenkandajat.» 16Tämän kuultuu Irodu sanoi: «Se on Iivan, kudamal minä käskin leikata piän, häi on nossuh kuollielois.»
17Enne sidä se samaine Irodu oli käskenyh tavata Iivanan, siduo nuorih da panna tyrmäh. Tämän häi luadii Irodiadan täh, kudai oli hänen Hilippy-vellen akku. Irodu oli ottanuh Irodiadan akakse, 18no Iivan oli sanonuh hänele: «Sinul ei sua eliä velles akanke.» 19Irodiada oli vihas Iivanan piäle, tahtoi händy tappua, no ei voinnuh, 20ku Irodu varai Iivanua. Irodu pidi händy oigiennu da pyhänny miehenny i vardoičči händy. Häi rakkahal kuundeli Iivanua, hos äijis kohtis net paginat vaivattih händy.
21No Irodiadale tuli pädevy aigu, konzu Irodu pidi roindupäiviä omien valduherroinke, torapiällikkölöinke da Galilein vahnimienke. 22Sinne tuli Irodiadan tytär da pläšii. Se oli mieldy myöte Irodale da hänen gostile. Suari sanoi tytöle: «Pakiče minul midä vai himoittau, minä annan sen sinule.» 23Häi andoi sanan: «Midä vai pakinnet, sen minä sinule annan, pidänöy hos puolen valdukundua.» 24Tyttö lähti pertispäi da kyzyi muamalleh: «Midä minul pakita?» Muamah vastai: «Pakiče Iivan Ristijän piä.» 25Tyttö kiirehel tuli järilleh suarin luo da sanoi: «Tahton, ku täs da nygöi andazit minule juvval Iivan Ristijän piän.» 26Suarile rodih pahamieles, no ku häi oli gostien aigua andanuh sanan tytöle, häi ei voinnuh kieldävyö. 27Häi kerras työndi saldatan i käski tuvva Iivanan piän. Saldattu meni tyrmäh i sie leikkai Iivanal piän. 28Sit häi juvval toi piän da andoi sen tytöle, a tyttö andoi sen muamalleh. 29Konzu Iivanan opastujat kuultih tämä, hyö tuldih da otettih hänen rungu da pandih muah.
Iisus syöttäy viizituhattu miesty
(Matf. 14:13-21; Luk. 9:10-17; Iiv. 6:1-14)
30Apostolat kerävyttih Iisusan luo i sanottih Hänele kai, midä ruattih da opastettih rahvahale. 31Häi sanoi heile: «Läkkiä minunke yksinäzeh kohtah da huogavukkua vähäine.» Tulijua da menijiä oli äijy, i opastujat ei ehtitty ni syvvä. 32Mugai lähtiettih hyö venehel elämättömäh kohtah, ku tahtottih olla yksinäh. 33No rahvas nähtih heijän lähtendy da äijät tundiettih heidy. Rahvastu tuli juoksujalgua kaikis linnoispäi, rannači rahvas ehtittih perile enne heidy. 34Venehespäi nostes Iisus nägi sie äijän rahvastu. Hänele rodih žiäli heidy, ku hyö oldih kui lambahat paimoittah. Häi rubei heidy opastamah i opasti äijäh dieloh. 35Konzu päivy oli jo heittymäs, opastujat tuldih Hänen luo da sanottih: «Tämä on elämätöi kohtu, da on jo myöhä. 36Työnnä heidy iäres, anna hyö mennäh lähizih taloloih da kylih ostamah ičelleh syömisty.» 37«Työ iče annakkua heile syvvä», vastai Iisus. Hyö sanottih: «Ga pidäygo meil mennä da ostua leibiä kahtehsadah dinuarah heile syödäväkse?» 38Iisus kyzyi: «Äijygo leibiä teil on? Mengiä kačokkua.» Sen tiijustahuu hyö sanottih: «Viizi, da kaksi kalua.»
39Iisus käski opastujile istuttua rahvastu joukoittain vihandale nurmele. 40Rahvas istuttihes joukko joukon rinnale, sada libo viizikymmen joga joukos. 41Sit Häi otti net viizi leibiä da kaksi kalua, kačoi yläh taivahah da kiitti Jumalua. Häi lohkai leivät da andoi palat opastujile juattavakse rahvahale. Muga Häi jagoi kaikile net kaksi kaluagi. 42Kaikin syödih kylläl, 43i jiännytty palua kerättih kaksitostu täytty viršii, dai kaluagi jäi. 44Syömäs oli viizituhattu miesty.
Iisus astuu vetty myöte
(Matf. 14:22-33; Iiv. 6:15-21)
45Kerras sen jälgeh Iisus käski opastujile mennä veneheh da enne Händy ajua vasturandah Vifsaidan linnah, kuni Häi prostihes rahvahanke. 46Rahvahas erottuu Häi meni mäile molimahes. 47Tuli ehty, veneh oli keskijärvel, a Iisus yksinäh rannal. 48Häi nägi, kui jygei on opastujil soudua vastutuuleh. Yön n՚elländel vardoičenduaijal#6:48 Se on kolmes kuudeh suate huondestu. Häi vetty myöte astujen tuli kohti heih i huavai mennä heis siiriči. 49Konzu hyö nähtih Iisussua astumas vetty myöte, ruvettih iändämäh, ku duumaittih, heidy bluaznittau. 50Hyö kaikin nähtih Händy i pöllästyttih. No Iisus huolitti sanuo heile: «Alevukkua, se olen minä. Älgiä varakkua.» 51Häi meni veneheh heijän luo, i tuuli alevui. Opastujat vähäl ei liikuttu mielis. 52Hyö vet ei ellendetty ni sidä, midä rodih leibienke; heijän sydämet oldih sogiet.
Voimattomat piästäh
(Matf. 14:34-36)
53Järves poikki piästyy hyö nostih randah Gennesaretas. 54Konzu hyö tuldih venehespäi, rahvas kerras tunnustettih Iisussua. 55Hyö kiirehel juostih ymbäri sen alovehen da ruvettih kandamah voimattomii magavosijoil sinne, kus, hyö kuultih, on Iisus. 56Kunne Häi vai liennöy mennyh – kyläh, linnah libo yksinäzeh taloih – rahvas tuodih voimattomii pihoile da pokoroittihes andua heile valdu hos koskettua Hänen sovan reunua. Kaikin, ket kosketettih, piästih.
Iliyochaguliwa sasa
:
Kuonyesha
Shirikisha
Nakili
Je, ungependa vivutio vyako vihifadhiwe kwenye vifaa vyako vyote? Jisajili au ingia
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003