Marku 12
12
Viinumuarjupellon vuogruajat
(Matf. 21:33-46; Luk. 20:9-19)
1Iisus rubei pagizemah heijänke arbaituspaginoil: «Mies istutti viinumuarjupellon, ymbäri luadii aijan, kaivoi viinukuuran i nosti vardoičuslavan. Sit häi andoi pellon vuograh viinumuarjan kazvattajile, a iče lähti toizeh muah.
2Tuli aigu kerätä muarjat, i häi työndi käskyläzen muarjupellon kazvattajien luo ottamah hänele kuulujua vuittii. 3No net tavattih sidä, perrettih da työttih järilleh tyhjin käzin. 4Ižändy työndi heijän luo toizen käskyläzen, no silgi hyö puhkattih piä da huijattih händy. 5Häi työndi uvven käskyläzen, se hyö tapettih. Häi työndi vie äijii muidu: erähii hyö perrettih, erähii tapettih. 6Nygöi jäi vaiku yksi, hänen armas poigu. Sen häi työndi jälgimäzekse vuogruajien luo, iče duumaičči: ‘Minun poigua hyö ei ruohtita koskie.’ 7No hyö paistih keskenäh: ‘Tämä on se, kudai suau pellon; davaikkua tapammo händy, sit myö suammo hänen tuatan muat.’ 8Hyö tavattih händy, tapettih da lykättih viinumuarjupellon ulgopuolele.
9Midä nygöi luadiu viinumuarjupellon ižändy? Häi tulou, tappau heidy da andau pellon toizile. 10Ettogo työ lugenuh Pyhis Kirjutuksis tädä kohtua:
– Kivi, kudai koinluadijat hyllättih,
rodih čuppukivekse.
11Ižändy on sen muga luadinuh,
i se on kummu meijän silmis.»
12Ylimäzet papit, zakonanopastajat da vahnimat tahtottih ottua Iisussua kiini, ku ellendettih, Hänen arbaituspagin oli heih näh. No ku hyö varattih rahvastu, sendäh jätettih Händy rauhah da lähtiettih iäre.
Pidäygo andua nalougat keisarile?
(Matf. 22:15-22; Luk. 20:20-26)
13Sit hyö työttih erähii fariseiloi da irodalazii Iisusan luo, ku net tavattas Händy sanas. 14Net tuldih da sanottih Hänele: «Opastai, myö tiijämmö, sinä olet oigei, nikedä et varua, nikelle et opi ugodie, sinähäi et eroittele rahvahii, a tovel opastat Jumalan dorogua. Sano: Pidäygo maksua keisarile nalougat vai ei? Maksuago meil vai ei?» 15Iisus ellendi, hyö vai heitellähes, da sanoi: «Miksebo opitto panna minule kampii? Tuogua minule dinuaru.» 16Hyö tuodih d՚engu, i Häi kyzyi: «Kenenbo kuva da nimi täs on?» «Keisarin», vastattih hyö. 17Iisus sanoi heile: «Annakkua keisarile se, mi on keisarin, a Jumalale se, mi on Jumalan.» Hyö diivuittihes ylen äijäl.
Iisusal kyzytäh kuollieloisnouzendah näh
(Matf. 22:23-33; Luk. 20:27-40)
18Sit Iisusan luo tuldih saddukeit, kudamat sanotah: «Kuollieloisnouzendua ei ole.» Hyö kyzyttih: 19«Opastai, Moisei andoi meile moizen zakonan: ‘Ku miehel ollou velli, kudai kuoltuu jättäy akan, no ei jätä lastu, sit se mies otakkah vellen akan da suagah vellelleh lapsen.’ 20Oli seiččie vellesty. Enzimäine otti akan da kuoli, no ei jättänyh lastu. 21Sit toine otti lesken, no häigi kuoli jälgeläzen jättämättäh. Muga rodih i kolmandenke 22dai kaikkien seiččemen vellenke. Ni yksi heis ei jättänyh lastu. Kaikkii jälgimäzenny kuoli akkugi. 23Kenenbo akakse häi rodieu kuollieloisnouzendas, konzu hyö kaikin nostah? Häi vet oli kaikkien seiččemen akannu.»
24Iisus vastai heile: «Työ oletto sendäh yöksyksis, ku etto tunne ni Pyhii Kirjutuksii, ni Jumalan vägie. 25Konzu rahvas nostah kuollielois, hyö eigo naija, eigo mennä miehele, a ollah kui anhelit taivahis. 26A midä kuuluu kuollieloisnouzendah, ga ettogo työ lugenuh Moisein kniigas palajah tuhjoh näh? Sie Jumal sanou Moiseile: ‘Minä olen Avraaman Jumal, Isakan Jumal da Juakoin Jumal.’ 27Eihäi Häi ole kuolluzien Jumal, Häi on elävien Jumal. Työ oletto äijäl yöksyksis.»
Mittuine on enzimäine käsky?
(Matf. 22:34-40; Luk. 10:25-28)
28Yksi zakonanopastajis kuuli heijän kiistan da nägi, mittuman hyvän vastavuksen andoi Iisus saddukeiloile. Häi tuli Iisusan luo i kyzyi: «Mi on kaikis suurin käsky?» 29Iisus vastai: «Suurin on tämä: ‘Kuule, Izrail՚u! Ižändy, meijän Jumal, on ainavo Ižändy. 30Suvaiče Ižändiä, sinun Jumalua, tävvel sydämel, kaikel hengel, kaikel mielel da kaikel väil.’ 31A toine käsky on: ‘Suvaiče lähimästy ku omua iččie.’ Ei ole käskyy suurembua nämii.» 32Zakonanopastai sanoi: «Tozi on, opastai! Tottu pagizit, konzu sanoit: Jumal on yksi, i ei ole muudu, ku vai Häi. 33Suvaija Händy tävvel sydämel, kaikel mielel da kaikel väil, da suvaija lähimästy ku omua iččie on enämbi, ku kai poltožertvat da muut žertvat.» 34Iisus nägi, häi vastai mielevästi, i sanoi hänele: «Sinä et ole loitton Jumalan valdukunnas.» Jälles sidä niken enämbiä ei ruohtinuh kyzyö Iisusal nimidä.
Davidan poigu da Davidan Ižändy
(Matf. 22:41-46; Luk. 20:41-44)
35Konzu Iisus opasti jumalankois, Häi kyzyi: «Kuibo zakonanopastajat voijah sanuo, buite Messii on Davidan poigu? 36David Pyhän Hengen vallas iče sanoi:
– Ižändy sanoi minun Ižändäle:
Istu Minun oigiel puolel,
kuni en paina Sinun vihaniekkoi
Sinun jalloin alle.
37David iče sanou Messiedy Ižändäkse, kuibo sit voibi Messii olla Davidan poijannu?»
Vardoikkuattokseh zakonanopastajii!
(Matf. 23:1-36; Luk. 20:45-47)
Suuri rahvasjoukko hyväl mielel kuundeli Iisussua. 38Opastajes Häi sanoi nenga: «Vardoikkuattokseh zakonanopastajii: Hyö rakkahal kävelläh pitkis sovis da suvaijah, ku heile luajitah tervehys pihoil. 39Hyö tahtotah suaja enzimäzet sijat sinagougis da parahat sijat stolan tagan, 40a iče viäryöl kiškotah leskilöil koit da pannah pitkii malittuloi, ku ozuttua iččie. Sidä kovembi suudo hyö suajah.»
Lesken groššu
(Luk. 21:1-4)
41Iisus istui d՚engankeriändylippahan vastalpäi da kačoi, kui sinne rahvas pandih d՚engua. Äijät bohatois pandih äijin. 42Sit tuli köyhy leskiakku da pani lippahah kaksi hienuo d՚engastu, yhten vaskizen d՚engazen verran. 43Iisus kučui opastujat i sanoi heile: «Toven sanon teile: tämä köyhy leski pani lippahah enämbän, migu kentahto toine. 44Kaikin pandih omas kyllyös, a häi andoi omas köyhyös. Andoi jälgimäzet d՚engat, kudamat hänel oldih da kudamih häi eli.»
Iliyochaguliwa sasa
Marku 12: LIVVI
Kuonyesha
Shirikisha
Nakili
Je, ungependa vivutio vyako vihifadhiwe kwenye vifaa vyako vyote? Jisajili au ingia
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Marku 12
12
Viinumuarjupellon vuogruajat
(Matf. 21:33-46; Luk. 20:9-19)
1Iisus rubei pagizemah heijänke arbaituspaginoil: «Mies istutti viinumuarjupellon, ymbäri luadii aijan, kaivoi viinukuuran i nosti vardoičuslavan. Sit häi andoi pellon vuograh viinumuarjan kazvattajile, a iče lähti toizeh muah.
2Tuli aigu kerätä muarjat, i häi työndi käskyläzen muarjupellon kazvattajien luo ottamah hänele kuulujua vuittii. 3No net tavattih sidä, perrettih da työttih järilleh tyhjin käzin. 4Ižändy työndi heijän luo toizen käskyläzen, no silgi hyö puhkattih piä da huijattih händy. 5Häi työndi uvven käskyläzen, se hyö tapettih. Häi työndi vie äijii muidu: erähii hyö perrettih, erähii tapettih. 6Nygöi jäi vaiku yksi, hänen armas poigu. Sen häi työndi jälgimäzekse vuogruajien luo, iče duumaičči: ‘Minun poigua hyö ei ruohtita koskie.’ 7No hyö paistih keskenäh: ‘Tämä on se, kudai suau pellon; davaikkua tapammo händy, sit myö suammo hänen tuatan muat.’ 8Hyö tavattih händy, tapettih da lykättih viinumuarjupellon ulgopuolele.
9Midä nygöi luadiu viinumuarjupellon ižändy? Häi tulou, tappau heidy da andau pellon toizile. 10Ettogo työ lugenuh Pyhis Kirjutuksis tädä kohtua:
– Kivi, kudai koinluadijat hyllättih,
rodih čuppukivekse.
11Ižändy on sen muga luadinuh,
i se on kummu meijän silmis.»
12Ylimäzet papit, zakonanopastajat da vahnimat tahtottih ottua Iisussua kiini, ku ellendettih, Hänen arbaituspagin oli heih näh. No ku hyö varattih rahvastu, sendäh jätettih Händy rauhah da lähtiettih iäre.
Pidäygo andua nalougat keisarile?
(Matf. 22:15-22; Luk. 20:20-26)
13Sit hyö työttih erähii fariseiloi da irodalazii Iisusan luo, ku net tavattas Händy sanas. 14Net tuldih da sanottih Hänele: «Opastai, myö tiijämmö, sinä olet oigei, nikedä et varua, nikelle et opi ugodie, sinähäi et eroittele rahvahii, a tovel opastat Jumalan dorogua. Sano: Pidäygo maksua keisarile nalougat vai ei? Maksuago meil vai ei?» 15Iisus ellendi, hyö vai heitellähes, da sanoi: «Miksebo opitto panna minule kampii? Tuogua minule dinuaru.» 16Hyö tuodih d՚engu, i Häi kyzyi: «Kenenbo kuva da nimi täs on?» «Keisarin», vastattih hyö. 17Iisus sanoi heile: «Annakkua keisarile se, mi on keisarin, a Jumalale se, mi on Jumalan.» Hyö diivuittihes ylen äijäl.
Iisusal kyzytäh kuollieloisnouzendah näh
(Matf. 22:23-33; Luk. 20:27-40)
18Sit Iisusan luo tuldih saddukeit, kudamat sanotah: «Kuollieloisnouzendua ei ole.» Hyö kyzyttih: 19«Opastai, Moisei andoi meile moizen zakonan: ‘Ku miehel ollou velli, kudai kuoltuu jättäy akan, no ei jätä lastu, sit se mies otakkah vellen akan da suagah vellelleh lapsen.’ 20Oli seiččie vellesty. Enzimäine otti akan da kuoli, no ei jättänyh lastu. 21Sit toine otti lesken, no häigi kuoli jälgeläzen jättämättäh. Muga rodih i kolmandenke 22dai kaikkien seiččemen vellenke. Ni yksi heis ei jättänyh lastu. Kaikkii jälgimäzenny kuoli akkugi. 23Kenenbo akakse häi rodieu kuollieloisnouzendas, konzu hyö kaikin nostah? Häi vet oli kaikkien seiččemen akannu.»
24Iisus vastai heile: «Työ oletto sendäh yöksyksis, ku etto tunne ni Pyhii Kirjutuksii, ni Jumalan vägie. 25Konzu rahvas nostah kuollielois, hyö eigo naija, eigo mennä miehele, a ollah kui anhelit taivahis. 26A midä kuuluu kuollieloisnouzendah, ga ettogo työ lugenuh Moisein kniigas palajah tuhjoh näh? Sie Jumal sanou Moiseile: ‘Minä olen Avraaman Jumal, Isakan Jumal da Juakoin Jumal.’ 27Eihäi Häi ole kuolluzien Jumal, Häi on elävien Jumal. Työ oletto äijäl yöksyksis.»
Mittuine on enzimäine käsky?
(Matf. 22:34-40; Luk. 10:25-28)
28Yksi zakonanopastajis kuuli heijän kiistan da nägi, mittuman hyvän vastavuksen andoi Iisus saddukeiloile. Häi tuli Iisusan luo i kyzyi: «Mi on kaikis suurin käsky?» 29Iisus vastai: «Suurin on tämä: ‘Kuule, Izrail՚u! Ižändy, meijän Jumal, on ainavo Ižändy. 30Suvaiče Ižändiä, sinun Jumalua, tävvel sydämel, kaikel hengel, kaikel mielel da kaikel väil.’ 31A toine käsky on: ‘Suvaiče lähimästy ku omua iččie.’ Ei ole käskyy suurembua nämii.» 32Zakonanopastai sanoi: «Tozi on, opastai! Tottu pagizit, konzu sanoit: Jumal on yksi, i ei ole muudu, ku vai Häi. 33Suvaija Händy tävvel sydämel, kaikel mielel da kaikel väil, da suvaija lähimästy ku omua iččie on enämbi, ku kai poltožertvat da muut žertvat.» 34Iisus nägi, häi vastai mielevästi, i sanoi hänele: «Sinä et ole loitton Jumalan valdukunnas.» Jälles sidä niken enämbiä ei ruohtinuh kyzyö Iisusal nimidä.
Davidan poigu da Davidan Ižändy
(Matf. 22:41-46; Luk. 20:41-44)
35Konzu Iisus opasti jumalankois, Häi kyzyi: «Kuibo zakonanopastajat voijah sanuo, buite Messii on Davidan poigu? 36David Pyhän Hengen vallas iče sanoi:
– Ižändy sanoi minun Ižändäle:
Istu Minun oigiel puolel,
kuni en paina Sinun vihaniekkoi
Sinun jalloin alle.
37David iče sanou Messiedy Ižändäkse, kuibo sit voibi Messii olla Davidan poijannu?»
Vardoikkuattokseh zakonanopastajii!
(Matf. 23:1-36; Luk. 20:45-47)
Suuri rahvasjoukko hyväl mielel kuundeli Iisussua. 38Opastajes Häi sanoi nenga: «Vardoikkuattokseh zakonanopastajii: Hyö rakkahal kävelläh pitkis sovis da suvaijah, ku heile luajitah tervehys pihoil. 39Hyö tahtotah suaja enzimäzet sijat sinagougis da parahat sijat stolan tagan, 40a iče viäryöl kiškotah leskilöil koit da pannah pitkii malittuloi, ku ozuttua iččie. Sidä kovembi suudo hyö suajah.»
Lesken groššu
(Luk. 21:1-4)
41Iisus istui d՚engankeriändylippahan vastalpäi da kačoi, kui sinne rahvas pandih d՚engua. Äijät bohatois pandih äijin. 42Sit tuli köyhy leskiakku da pani lippahah kaksi hienuo d՚engastu, yhten vaskizen d՚engazen verran. 43Iisus kučui opastujat i sanoi heile: «Toven sanon teile: tämä köyhy leski pani lippahah enämbän, migu kentahto toine. 44Kaikin pandih omas kyllyös, a häi andoi omas köyhyös. Andoi jälgimäzet d՚engat, kudamat hänel oldih da kudamih häi eli.»
Iliyochaguliwa sasa
:
Kuonyesha
Shirikisha
Nakili
Je, ungependa vivutio vyako vihifadhiwe kwenye vifaa vyako vyote? Jisajili au ingia
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003