Missä rukous tulee todelliseksiEsimerkki

Neljäs päivä

Rukoileminen silloin, kun tuomiota ei ole

Kun oivallamme olevamme anteeksiannettuja, sydämissämme herää valtava vapaus. Tunnemme itsemme eläväksi ja vapaaksi. Mutta saatamme helposti unohtaa tämän vapauden ja löydämmekin itsemme uudenlaisista kahleista. Vaikka uskommekin siihen, että Jumala on antanut meille anteeksi, monet meistä huomaavat silti ajattelevansa Hänen olevan syvästi pettynyt meihin. Taas kerran syyllisyys ja häpeä nousevat sydämessämme, ja kamppailemme pelon ja ahdistuksen kanssa yrittäessämme pysyä uskollisina. 

Juuri tässä tilanteessa meidän täytyy kuulla Roomalaiskirjeen 8:1 (RK) sanat: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa”. Ei ole tuomiota. Jos anteeksiannon ymmärtäminen tuo vapautta, kuinka paljon enemmän tuo oivallus, ettei ole enää tuomiota? Mutta vapaus, johon tämä meidät johtaa, on intuitioidemme vastaista. Se ei ole vapautta lähteä tekemään mitä tahansa haluamme. Se ei ole lainvastaista vapautta. Se on vapautta, joka kutsuu meitä olemaan rehellisiä. 

Oletan, ettei kukaan meistä pyri olemaan epärehellinen rukouksissaan, vaikka rukouksemme voivatkin olla syvästi epärehellisiä. Näemme syntimme, kapinamme, rikkinäisyytemme ja kamppailumme, mutta emme nimeä niitä totuudenmukaisesti – pyydämme vain Jumalaa ottamaan ne pois tai korjaamaan ne. Kun näemme syntimme, pyydämme anteeksi ylenpalttisesti, toivoen, että vilpittömyytemme saa Jumalan hyväksymään anteeksipyyntömme. Unohdamme, ettei ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, ja sen sijaan että ottaisimme sen vastaan ja toisimme totuuden itsestämme Hänen eteensä, piiloudumme Hänen katseeltaan syyttäen ja rankaisten itseämme. 

Ainoa tapa todella uskoa – pohjia myöten – ettei Kristuksessa Jeesuksessa ole tuomiota, on tuoda kaikki se, mikä saa meidät tuntemaan itsemme tuomituiksi, Hänen eteensä ja laskea se Hänen jalkojensa juureen. Emme voi vain vahvistaa tällaisia totuuksia sanallisesti – meidän on koeteltava ne. Meidän on koeteltava, uskommeko todella, että pelastus on yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Meidän on koeteltava, onko todella niin, ettei ole tuomiota. Koettelemme tätä tuoden kaiken itsestämme Jumalan eteen. 

Missä kohdin sinun on vaikea kertoa koko totuus Jumalalle? Mikä asia saa sinut epäilemään, että Jumala voisi ottaa sen sinulta vastaan? Onko se vihasi, himosi, kateutesi tai ehkä tunteesi saastaisuudesta, tuomiosta tai pelosta? Miltä tuntuisi nähdä Jeesus rukoilemassa puolestasi — ei menneisyydessä, vaan nykyhetkessä juuri silloin, kun koet näitä asioita?