Missä rukous tulee todelliseksiEsimerkki

Ensimmäinen päivä

Ota vastaan ilosanoma rukouksesta

Kun katson elämääni taakse päin ja millaista rukoukseni on ollut, näen sen usein olleen esittämistä. Jossakin vaiheessa matkaa uskoin Jumalan haluavan minulta sitä, että olen hyvä rukoilemisessa. Joten kun epäonnistun – kun mieleni vaeltelee tai vain nukahdan – tunnen itseni epäonnistuneeksi ja jopa häpeän itseäni hieman. 

Juuri vaikeina hetkinä meidän tulee kuulla ilosanoma rukouksesta. Paavali sanoo Roomalaiskirjeen jakeessa 8:26 (RK) näin: ”Myös Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla ja miten, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin.” Me emme tiedä, miten meidän tulisi rukoilla. Ajattelehan sitä. Kun Jumala ajattelee sinua ja sinun kykyäsi rukoilla, Jumala ymmärtää, että et tiedä miten tulisi rukoilla. Hän tietää. Hän ymmärtää. 

Mutta jos tässä olisi kaikki, saattaisi se tuntua aika masentavalta. On ehkä rohkaisevaa, että Jumala vahvistaa sen, ettemme osaa rukoilla. Minua ainakin lohduttaa tuo totuus, että Jumala tietää ja ymmärtää. Mutta Jumala ei tyytynyt vain ymmärtämään, vaan Hän myös teki asialle jotakin! Heprealaiskirjeessä (4:14–16) meille kerrotaan, että meillä on ylipappi Jeesus, joka ymmärtää heikkouksiamme – olihan Hän kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä – ja joka kulki läpi taivaiden. Meidän ylipappimme istuu nyt Jumalan oikealla puolella, ja on meille ”sielun ankkuri”, joka ”ulottuu esiripun sisäpuolelle asti” (Hepr. 6:19, RK). Tämän vuoksi me voimme tulla ”rohkeasti armon valtaistuimen eteen” (Hepr. 4:16, RK). 

Meidän rohkeutemme ei perustu siihen, kuinka hyviä olemme rukoilemaan. Meidän luottamuksemme ei ole omien kykyjemme, älykkyytemme, tietojemme tai hyvyytemme varassa. Me voimme lähestyä Jumalaa sen vuoksi, mitä Jeesus teki meidän puolestamme. Syy siihen, miksi tämä on meille ilosanoma, on se, että voimme tulla Jumalan eteen täysin häpeilemättä, vaikka meidän hyvyydellämme, saavutuksillamme tai hartaushetkillämme ei saavuteta Jumalan läsnäoloa. Jeesus Kristus sai sen aikaan. Jeesus Kristus pelasti meidät – ei silloin kun olimme hyviä, vaan kun olimme syntisiä, Hän kuoli puolestamme (Room. 5:8). 

Joten kun rukoilet, mieti mitä teet kokiessasi ”huonommuutta” rukouksessa. Tuletko turhautuneeksi, teetkö lupauksia Jumalalle, että yrität kovemmin tai tulet paremmaksi kuin olet, ja hampaat irvessä yrittämisestä huolimatta vain epäonnistut kerta toisensa jälkeen? Tunnetko häpeää rukouksesta, koska et pysty lepäämään siinä totuudessa, että Jumala kyllä tietää, ettet tiedä miten tulisi rukoilla? Kuinka rukouksesi voisivat muuttua, jos toisit epäonnistumisesi rukouksessa Jumalalle – etsien Jumalaa, joka tietää, ettet tiedä miten rukoilla, ja joka on jo huolehtinut siitä sinun puolestasi?