Jobin kirja 15
15
Elifasin toinen puhe
Oma suusi tuomitsee sinut, Job
1Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2 #
Hoos. 12:2
– Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta?
Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?
3Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin,
puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?
4Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon,
estät hiljentymästä Jumalan edessä.
5Oma syntisi sanelee sen minkä sanot,
sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.
6 #
Job 9:20
Oma suusi sinut tuomitsee, en minä,
omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 #
Sananl. 8:25
Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä?
Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?
8 #
Jes. 40:14; Room. 11:34 Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa,
sieltäkö olet siepannut viisauden?
9Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä,
ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?
10 #
Job 32:7
Tässä on viisaita harmaapäitä,
vanhempia kuin sinun isäsi.
11Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä,
sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?
12Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin,
miksi silmät noin pyörivät päässäsi?
13Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan,
miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?
14 #
1. Kun. 8:46+ Kuinka ihminen voisi olla puhdas,
naisesta syntynyt nuhteeton?
15 #
Job 4:18
Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä,
taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!
16Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen,
joka juo pahuutta kuin vettä?
Jumalattoman osa
17Minä puhun sinulle, kuuntele nyt!
Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,
18kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä.
He eivät salanneet isiensä tietoa.
19Näille yksin oli maa annettu,
muukalaista ei heidän keskellään nähty.
20 #
Jes. 48:22
Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla,
sortajan vuodet jäävät vähiin.
21 #
3. Moos. 26:36; 5. Moos. 28:65; Job 18:11 Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet,
keskelle rauhaa iskee tuho.
22Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä,
hän tietää, että miekka jo odottaa.
23Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä,
hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.
24Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä,
ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.
25Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan!
Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,
26hyökkäsi niska köyryssä
paksu kilvenkupu suojanaan.
27Jyhkeät olivat hänen kasvonsa,
muhkeat hänen reitensä!
28Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin,
taloihin, joissa kukaan ei saa asua,
jotka on määrätty pysymään raunioina.
29Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä,
hänen menestyksensä ei ole pysyvää.
30Ei hän vältä pimeyttä.
Tuli korventaa hänen versonsa,
Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.
31Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy.
Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.
32 #
Job 22:16; Ps. 55:24 Se mies kuihtuu ennen aikaansa,
hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.
33Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä,
kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.
34Hedelmätön on jumalattomien joukko,
lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.
35 #
Ps. 7:15; Jes. 59:4 Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita,
he synnyttävät tuhoa,
heistä sikiää pelkkää petosta.
Tällä hetkellä valittuna:
Jobin kirja 15: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007