Job 16
FB92
16
Jobin viides puhe
Tekopyhät lohduttajat
1Nyt Job sanoi:
2 # Job 13:4, 21:34 – Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa!
Parhaatkin lohduttajat – tehän vain lisäätte tuskaa.
3Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta?
Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?
4Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin.
Jos te olisitte minun asemassani,
kuinka taitavasti puhuisinkaan teille!
Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.
5Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla.
Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.
Jumalan maalitauluna
6Jos minä puhun, ei tuska hellitä.
Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.
7Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin.
Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.
8Sinä tartuit minuun tiukasti:
minun sairauteni nousi syyttämään,
se todistaa minua vastaan.
9Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua,
se kiristelee minulle hampaitaan.
Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.
10Suu ammollaan he tuijottavat minua,
pilkkaavat, lyövät poskelle,
yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.
11Jumala jätti minut raakalaisten armoille,
hän työnsi minut roistojen saaliiksi.
12 # Valit. 3:12,13 Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta,
ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi
ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.
13Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani,
säälimättä hän lävisti munuaiseni
ja vuodatti sappeni maahan.
14Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen,
hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.
15Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen,
puin sen paljaalle iholleni.
Olen painanut kasvoni maahan.
16Kyynelet polttavat poskiani,
kuoleman varjo pimentää silmäni,
17 # Job 9:21 vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta
ja vaikka rukoukseni on vilpitön.
Minulla on taivaassa todistaja
18Älä peitä minun vertani, maa!
Älä tukahduta sen kostonhuutoa.
19Minulla on taivaassa todistaja,
hän on minun puolustajani korkeudessa.
20Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa,
mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
21Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi
ihmisen ja Jumalan välillä!
Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
22Vähät vuoteni ovat jo kuluneet.
Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992