Jesajan kirja 2
FB92

Jesajan kirja 2

2
Tuleva rauhan aika
1Sana Juudasta ja Jerusalemista. Jesajan, Amosin pojan, näky.
2 # Miika 4:1–3 # Ps. 68:17; Jer. 3:17; Sak. 8:20–23 Tulee vielä aika,
jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.
Ylimpänä vuorista se kohoaa,
korkeimpana kukkuloista,
ja kansat virtaavat sinne.
3 # Jes. 51:4 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:
– Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,
nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!
Hän opastaa meitä tiellään, ja me,
me tahdomme kulkea hänen polkujaan,
sillä Siionista tulee Herran sana
ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.
4 # Joel 4:10 Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat,
hän jakaa oikeutta kaikille kansoille.
Niin taotaan miekat auran teriksi
ja keihäät vesureiksi.
Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan
eikä harjoittele sotataitoja.
5Jaakobin lapset,
tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa!
Herran päivä
6Herra, sinä olet hylännyt kansasi,
olet hylännyt Jaakobin lapset.
Heidän maansa on täynnä idän tapoja,
se on ennustajien vallassa kuin filistealaisten maa,
muukalaisia tulvillaan.
7Heidän maansa on täynnä kultaa ja hopeaa,
sen aarteilla ei ole määrää,
heidän maansa on täynnä hevosia
eikä vaunuilla ole loppua.
8 # Ps. 115:4+ Heidän maansa on täynnä epäjumalia,
kättensä töitä he kumartavat,
sormiensa luomuksia palvovat.
9Mutta ihminen joutuu nöyrtymään,
miehen on pakko kumartua.
Herra, älä anna anteeksi heille!
10 # Hoos. 10:8; Luuk. 23:30; Ilm. 6:16 Paetkaa vuorten uumeniin,
piiloutukaa maan tomuun
Herran kauhistuttavan voiman tieltä,
hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä!
11 # Jes. 5:15 Ylpeät silmät nöyrtyvät,
ylpeä varsi taipuu,
sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen.
12 # Hes. 30:3; Joel 2:1; Aam. 5:18; Sef. 1:7 Sillä Herran Sebaotin päivä
iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan,
kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen,
niin että se vaipuu maahan.
13Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin,
korkeihin ja ylpeihin,
ja kaikkiin Basanin tammiin,
14se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin
ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin,
15jokaiseen ylpeään torniin se iskee
ja jokaiseen murtumattomaan muuriin,
16se iskee rantojen huvipursiin
ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.
17Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua,
korskeat miehet vaipuvat maahan.
Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen
18ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen.
19Paetkaa vuorten luoliin,
maan onkaloihin
Herran kauhistuttavan voiman tieltä,
hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä,
kun hän nousee järisyttämään maata!
20 # Jes. 30:22, 31:7 Sinä päivänä ihmiset heittävät menemään
hopeajumalansa ja kultajumalansa,
jotka he ovat tehneet kumarrettavikseen.
Myyrille ja lepakoille he ne heittävät
21paetessaan vuorten koloihin
ja kallioiden halkeamiin
Herran kauhistuttavan voiman tieltä,
hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä,
kun hän nousee järisyttämään maata.
22 # Job 27:3; Ps. 39:6 Lakatkaa jo luottamasta ihmiseen,
vain kevyt elämän henkäys hänellä on sieraimissaan.
Mikä hän on, mihin hän kelpaa?

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992