Päivä 6: Hyväksyminen tuo rauhan.

Sydämet eivät ainoastaan säry. Ne myös paranevat.

Siksi yksi tärkeimmistä askeleista suruprosessin päättämisessä on menetyksen hyväksyminen – emotionaalinen, henkinen ja hengellinenkin päätös tehdä rauha menetyksen kanssa ja ottaa kaikki irti tulevaisuudesta.

Olet ehkä kuullut Jobista, Raamatun epäonnisesta miehestä, joka menetti muutamassa päivässä kaiken, millä oli hänelle merkitystä.

Job on upea esikuva hyväksymisestä, koska hän oli täysin avoin kärsimyksestään, mutta hän osasi myös antaa Jumalalle päätösvallan. Hänen hyväksyntänsä oli luonnollinen seuraus siitä, että hän tunnusti Jumalan kaikkivaltiuden. Hän tiesi, missä kulki raja sen välillä, mitä hän pystyi korjaamaan ja mitä ei.

Emme tiedä, kuinka kauan Jobin kärsimys kesti. Ehkä kuukausia, ainakin. Ehkä vuosia. Mutta se loppui. Se on yksi Jobin kirjan keskeinen sanoma. Hän kesti, hän odotti, hän luotti. Samanaikaisesti hän kärsi, hän valitti ja hän esitti kysymyksiä. Ne eivät sulje toisiaan pois.

Lopulta Jumala ilmaisi selkeästi, että on aika lopettaa menneisyyden märehtiminen. Hän halusi Jobin tekevän rauhan nykyhetken kanssa. Se voisi tapahtua vain ottamalla vastaan Jumalan rauha – rauha, joka ylittää ihmisen logiikan ja ymmärryksen.

Entä sinä?

Missä olet suru-hyväksyntä-prosessissa? Taisteletko yhä saavuttaaksesi jotain, josta sinun tulisi luopua, tai tarraudutko johonkin, mitä et voi saada takaisin? Kuuletko korvissasi kuiskauksia (kuten Job), jotka väittävät, että kärsimys on sinun syytäsi? Vai kuuletko äänen taivaasta muistuttavan, että maailmankaikkeuden Hallitsijan työ ei ole avoinna oleva virka ja että kaikkien tulisi vähän rauhoittua ja antaa Jumalan olla Jumala?

Missä oletkin, en ole aikeissa tuomita sinua, enkä yritä hoputtaa sinua eteenpäin.

Haluan vain muistuttaa sinua, että Jumala on edelleen hyvä ja Hänellä on yhä valta. Jatka matkaa. Jatka uskomista. Ime itseesi Jumalan rauhaa. Uskon, että kuten Job, sinäkin tulet vielä näkemään Jumalan hyvyyden ja siunauksen.