Päivä 3: Suru on pyhää maata.

Jokainen vanhempi voi vahvistaa, että on sydäntä särkevää kuunnella oman lapsen itkua. Vanhemmat on geneettisesti ohjelmoitu huolehtimaan lapsistaan. Heidän kipunsa herättää myötätunnon, vaikka tuo "kipu" olisikin vain itsepäistä vastustusta sulkea silmät ja käydä nukkumaan.

Samalla tapaa meidän kipumme resonoi Jumalan sydämessä. Hän välittää aina ja on aina lähellä. Hän ei ole vain joku etäinen taivaallinen työnjohtaja, joka välittää vain siitä, kuinka paljon saamme aikaan tai olemmeko tehneet tänään syntiä.

Hän välittää meistä. Hän ymmärtää, mitä käymme läpi. Hän jakaa tunteemme.

Raamattu puhuu toistuvasti siitä, kuinka Jumala "kuulee huutomme" ja "näkee ahdinkomme". Pienet kuolemat, joita koemme, vievät meidät lähemmäs Jumalan sydäntä. Olemme äärettömän arvokkaita Hänelle, ja Hän jakaa kipumme. Vaikka kyseessä olisi suhteellisen pieni menetys muiden ihmisten silmissä – ehkä et saanutkaan ylennystä, tai autoosi murtauduttiin, tai sait hylkäävän kirjeen kustantajalta, tai perheesi lemmikki kuoli – nämä kuolemakokemukset ovat Jumalalle tärkeitä.

Ennen kuin Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, Hän tapasi kuolleen miehen siskot, Martan ja Marian. He olivat tietenkin murtuneita. Jopa vihaisia. Voit kuulla sen heidän äänestään Johanneksen 11. luvussa. Kun Jeesus näki Marian ja muiden surun, myötätunto valtasi Hänet ja Hän alkoi itkeä.

Käsitätkö, miten paljon tämä kertoo Jumalan sydämestä? Jeesus tiesi, että Hän herättäisi Lasaruksen kuolleista – ja silti Hän itki. Hän välitti heidän kivustaan. Hän ei jättänyt heidän kärsimystään huomiotta – Hän vahvisti sen. Hän istui heidän kanssaan kärsimyksen keskellä ja jakoi heidän kyyneleensä.

Miksi Jumala välittää meidän kyyneleistämme?

Yksinkertaista. Koska Jumala välittää meistä. Ei vain meidän tuotteliaisuudestamme tai pyhyydestämme tai anteliaisuudestamme. Hänen silmissään sinun kipusi on arvokasta. Sinun kipusi on pyhää. Sinun menetyksesi on pyhää.

Niinpä kun kuolema kohtaa, älä kiirehdi tukahduttamaan surua. Älä vaienna sitä vähättelemällä. Älä piilota menetystäsi uskon tai vahvuuden nimissä. Anna itsellesi lupa "tuntea kaikki tunteet" niin kauan kuin tarvitsee, koska nuo kuoleman hetket ovat arvokkaita Herrasi silmissä.