Asenne Esimerkki

Jeesuksen valitus

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla – – aika on valittaa –– Saarnaajan kirja 3:1, 4

On aikoja, jolloin positiivinen asenne ei ehkä ole oikea lähestymistapa. Ympäröivä kulttuurimme voi vakuuttaa meidät tarpeesta pysyä aina positiivisina, tukahduttaa ikävät ajatuksemme ja keskittyä hyvään – mutta tuleeko meidän sanojemme ja tunteidemme olla pelkästään myönteisiä silloinkin, kun syöpä on edennyt terminaalivaiheeseen? Tai avioero astuu voimaan? Tai lapsi ei selviä? Tai väkivalta ei lopu?

Valittaessaan Jeesus paljastaa meille sellaisen asenteen, joka voi olla oikea siitä huolimatta, että se ei päällepäin vaikuta kovin myönteiseltä.

Valitus on koko sydämestä nouseva surun ja murheen ilmaus. Se ei tunnu järin mukavalta, mutta toimii sellaisen syvän tuskan ilmaisuun, jolle ei näytä olevan ratkaisua. Itse asiassa, jos ajatukseen Jeesuksen seuraamisesta sisältyy hänen asenteensa omaksuminen joka tilanteessa, valittamisen välttely voi olla haitallista hengelliselle kasvullemme.

Ihminen välttelee monesti tuskallisia asioita keskittymällä viihteeseen, keinotekoiseen positiivisuuteen, huumeisiin, alkoholiin, jopa onttoon uskonnollisuuteen. Silti joskus parasta, mitä voimme tehdä, on valittaa: tuntea nuo tunteet ja kertoa niistä rehellisesti Jumalalle ja muille ihmisille. Ja antaa Jumalan sitten aloittaa kipumme parantamisen.

Jeesus valitti. Jeesus itki. Ehkä syy siihen, että Joh. 11:35 on yksi Raamatun lyhyimmistä jakeista, on se, että kun joku läheisistä ystävistäsi kuolee, on hyvin vähän sanoja, jotka siihen tilanteeseen sopivat. Jeesus itki ystävänsä Lasaruksen kuolemaa – siitäkin huolimatta, että Hän aikoi herättää tämän kuolleista.

Ristillä Jeesus keskittyi siihen iloon, joka Häntä odotti edessä päin. Tämä auttoi Häntä säilyttämään armon ja anteeksiannon asenteen teloittajiaan kohtaan. Silti kuoleman hetkellään Jeesus huusi valittaen Isänsä puoleen: "Miksi minut hylkäsit?"

Jumala ei ole stoalainen Jumala, joka seuraa luomistyönsä tuskia passiivisesti ylhäältä käsin. Jeesus itse osoittaa, että pahimpina tuskan hetkinä meillä on lupa myös kyseenalaistaa Jumalaa. Lihaksi tullut Jumala suri inhimillistä menetystä. Jeesus ei lakannut luottamasta Isänsä rakkauteen tai uskomasta ihmeeseen Lasaruksen suhteen – Hän yksinkertaisesti vain ilmaisi tilanteeseen sopivaa surua ja murhetta kyyneltensä kautta. Jeesus valitti ja murehti menetyksen ja tuskan keskellä.

Millaiset menetykset tai tilanteet ovat valittamisen arvoisia? Miten sinä voisit näyttää tervettä valittamisen ja suremisen mallia Jeesuksen seuraajan ominaisuudessa ystävillesi, perheellesi ja seurakunnallesi?

Rukoile: Jumala, sinä olet Jumala, joka itkee. Jumala, joka välittää luomakunnastaan ja rohkaisee meitä suremaan. Auta minua tuntemaan tunteeni, kipuni ja itkemään valituksen kyyneleitä. Auta minua luottamaan sinuun näiden tunteiden keskellä, aivan kuten Jeesus teki. Jeesuksen nimessä, aamen.