Joelin kirja 1
FB92

Joelin kirja 1

1
1Herran sana, joka tuli Joelille, Petuelin pojalle.
Heinäsirkkojen hyökkäys
2Kuulkaa tämä, te vanhimmat,
kuulkaa, maan asukkaat!
Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne
tai teidän isienne päivinä?
3Kertokaa siitä lapsillenne,
kertokoot he omille lapsilleen
ja lastenlapset seuraavalle sukupolvelle:
4mitä heinäsirkoilta jäi jäljelle,
sen söivät niiden toukat,
mitä toukilta jäi syömättä,
sen ahmivat vaeltajasirkat,
mitä vaeltajasirkoilta jäi,
sen söivät kalvajasirkat.
Valittakaa ja vaikeroikaa!
5Herätkää, te juopuneet, ja itkekää!
Valittakaa, viininjuojat!
Juoma on teiltä loppunut,
te olette kuivin suin.
6Vihollinen hyökkäsi maahani
väkevin, lukemattomin joukoin.
Sen hampaat olivat kuin leijonan,
sen leuat kuin jalopeuran.
7Se hävitti viiniköynnökseni,
repi viikunapuuni,
raastoi ja kuori sen paljaaksi.
Tyhjinä jäivät törröttämään valkoiset oksat.
8Valita kuin neitsyt,
joka suruvaatteissa itkee
nuorena kuollutta sulhastaan.
9 # 2. Moos. 29:41 Ruokauhri ja juomauhri on loppunut
Herran temppelistä.
Murheissaan ovat papit,
Herran palvelijat.
10Pellot ovat paljaina,
vainiot vaikeroivat,
sillä sato on tuhottu,
viini kuivunut,
öljy ehtynyt.
11Peltomiesten toivo on rauennut tyhjiin,
viinitarhurit valittavat,
vehnä ja ohra on menetetty,
pelloilla ei ole mitään korjattavaa.
12Viiniköynnös kuihtuu,
viikunapuu lakastuu.
Lakastuu granaattiomenapuu,
omenapuu ja taatelipalmu
ja jokainen metsän puu.
Ilo on ihmisiltä kadonnut.
13Pukeutukaa säkkivaatteeseen ja valittakaa, papit!
Vaikeroikaa, te, jotka palvelette alttarin äärellä!
Valvokaa yöt temppelissä, te Jumalan palvelijat,
yllänne karheat suruvaatteet,
sillä teidän Jumalanne huoneesta
ovat loppuneet ruokauhrit ja juomauhrit.
14Julistakaa pyhä paasto,
kutsukaa koolle juhlakokous.
Kootkaa vanhimmat ja kaikki kansa
Herran, Jumalanne, huoneeseen,
huutakaa avuksenne Herraa.
15 # Jes. 13:9; Joel 2:1,2 Voi, mikä päivä meitä odottaa!
Lähellä on Herran päivä,
tulossa on hävitys,
jonka Kaikkivaltias lähettää.
16Ruoka on loppunut kaikkialta,
minne katsommekin,
ilo ja riemu on kadonnut
Jumalamme huoneesta.
17Siemenjyvät ovat korventuneet
kuokitun maan pintaan,
varastot ovat typötyhjinä,
viljakuopat ovat sortuneet.
Kuivuus on vienyt kaiken viljan.
18Voi karjaa! Se läähättää,
harhailee näännyksissä,
sillä laidunta ei löydy.
Lampaatkin ovat tuhon omat.
19Sinua, Herra, minä huudan.
Paahde on polttanut
kaiken ruohon,
hehkuva helle kärventänyt
metsän puut.
20Myös villieläimet
janoavat apua sinulta.
Vesipurot ovat kuivuneet,
ja paahde on polttanut
kaiken ruohon.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992