Jobin kirja 20
FB92

Jobin kirja 20

20
Sofarin toinen puhe
On pakko sanoa vastaan
1Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2– Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan,
se kiihdyttää mieltäni.
3Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua,
mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
Katso jumalattoman kohtaloa, Job
4Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty
muinaisista ajoista asti,
siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
5jumalattoman ilo kestää vain hetken,
rienaajan onni on pian ohi.
6Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka,
vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
7 # 1. Kun. 14:10 hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta.
Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: »Missä hän on?»
8Kuin uni hän lentää pois, katoaa,
kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
9Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe,
hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
10Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä,
hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
11Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa,
vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman
12Paha maistuu niin makealle hänen suussaan,
että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
13nautiskelee, ei malta luopua siitä
vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
14Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan,
se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
15Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos,
Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
16Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt,
käärmeen kieli hänet surmaa.
17 # 2. Moos. 3:8+ Ei hän enää näe solisevia puroja,
ei kerman ja hunajan virtoja.
18Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä,
ei saa niistä nauttia,
omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
19 # Jes. 5:8 koska hän murskasi köyhät,
jätti heidät oman onnensa varaan,
otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.
20Koskaan hän ei saanut kyllikseen,
mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
21Kaikkea hän ahnehti kyltymättä,
siksi hänen onnensa ei kestä.
22Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea,
juuri silloin ahdinko hänet yllättää
ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
23 # Ps. 11:6 Yllin kyllin hän tulee saamaan:
Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun
ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.
24Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita,
pronssinuoli hänet surmaa:
25se tulee selästä ulos
hänen sappinesteestään kiiltävänä,
ja kauhu valtaa hänet.
26Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa.
Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet.
Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!
27Taivas paljastaa hänen syntinsä,
maa nousee häntä vastaan.
28 # Sananl. 11:4; Hes. 7:19 | Matt. 7:27 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin,
kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.
29 # Job 27:13 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle,
tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007


Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992