Jesaja 33
FB92
33
Valitus ja rukous ahdingon aikana
1 # Jes. 37:38; Jer. 30:16 Voi sinua, tuhooja, jota ei ole tuhottu,
petturi, jota ei ole petetty!
Kun olet tuhottavasi tuhonnut, sinut tuhotaan,
kun olet petettäväsi pettänyt, sinut petetään.
2Herra, ole meille armollinen!
Toivoen me katsomme sinuun.
Ole joka aamu käsivarsiemme voima,
hädän hetkenä pelasta meidät!
3Suuren jylinän tieltä kaikkoavat kansat.
Kun sinä nouset, kansakunnat hajaantuvat pakoon.
4Kuin heinäsirkat te saatte käydä saaliin kimppuun,
kuin kalvajasirkkojen parvi te ahmitte sitä.
5Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa.
Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin.
6Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen,
hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa.
Siionin aarre on Herran pelko.
7Kuule! Arielin#33:7 Ks. selitystä 29:2. asukkaat valittavat kaduilla,
katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat.
8 # Tuom. 5:6 | 2. Kun. 18:13,17 Valtatiet ovat autioina,
kulkijat ovat kadonneet.
Liitto on mitätöity,
sen todistajia halveksitaan,
ihmishengelle ei arvoa anneta.
9 # Nah. 1:4 Maa valittaa ja kuihtuu,
häpeissään on Libanon, puut kuivettuneina.
Saaronin tasanko on kulottunut aroksi,
Basan ja Karmel ovat alastomat.
Herra tulee
10– Nyt minä nousen, sanoo Herra.
Nyt minä asetun korkealle, nyt käyn toimeen.
11Heinää te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte,
minun henkeni syö teidät kuin tuli.
12Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella,
kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.
13Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt!
Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!
14 # 2. Moos. 24:17+ Syntiset pelkäävät Siionissa,
jumalattomat kauhistuvat:
»Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa,
kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?»
15 # Ps. 15:2, 24:4 Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein,
joka hylkää laittoman hyödyn,
joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista,
joka sulkee korvansa murhajuonilta
eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.
16Korkealla vuorella hän saa asua,
kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva.
Leipää hän saa riittämiin,
eikä hänen juomavetensä ehdy.
Näky vapautetusta Jerusalemista
17Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan,
hänen kauneutensa,
sinä saat nähdä avaran maan.
18Sydämesi muistelee menneitä kauhuja:
missä nyt on veronkantaja,
missä veron punnitsija,
missä torneja tarkastava vieras?
19Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa,
jonka kieltä ei kukaan ymmärrä,
jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.
20 # Ps. 122:4; Jes. 32:18 Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!
Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin,
turvallisen leposijan,
teltan, jota ei pureta, ei siirretä.
Sen vaarnat eivät koskaan irtoa,
yksikään sen köysistä ei katkea.
21Meillä on siellä väkevä valtias, Herra,
meillä on jokien lähde ja leveät virrat.
Niitä ei kulje soutualus
eikä ylitä uljainkaan pursi.
22Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä.
Herra on valtiaamme,
Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.
23Kun köydet ovat löystyneet
eivätkä enää pidä mastoa pystyssä,
eivät purjetta levällään,
silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti.
Rammatkin saalistavat muiden mukana,
24 # Joel 4:10 | Jer. 31:34 eikä yksikään kaupungin asukas sano: »Minä olen sairas.»
Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992