Toinen Samuelin kirja 13
FB92

Toinen Samuelin kirja 13

13
Amnon ja Tamar
1 # 2. Sam. 3:2 Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Tamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. 2Amnon tuli aivan sairaaksi intohimosta sisarpuoltaan Tamaria kohtaan. Mutta tämä oli neitsyt, ja Amnonista näytti mahdottomalta päästä lähestymään häntä. 3#1. Sam. 16:9; 2. Sam. 21:21; 1. Aik. 2:13Amnonilla oli Jonadab-niminen ystävä, Daavidin veljen Simean poika, hyvin neuvokas mies. 4Jonadab sanoi Amnonille: »Miksi sinä, kuninkaan poika, näytät aamu aamulta yhä surkeammalta? Etkö kertoisi minulle?» Amnon vastasi: »Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen.» 5Jonadab sanoi: »Mene vuoteeseen ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee sinua katsomaan, sano hänelle: ’Tulisipa sisareni Tamar tänne ja antaisi minulle parantavaa ruokaa. Hän saisi valmistaa ruoan minun nähteni, tässä silmieni edessä, ja minä söisin sen hänen kädestään.’»
6Amnon meni makuulle ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, hän sanoi: »Tulisipa sisareni Tamar tänne ja leipoisi minun silmieni edessä kaksi kakkua, niin että saisin syödä ne hänen kädestään.» 7Daavid lähetti silloin Tamarille palatsiin sanan: »Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle syötävää.» 8Tamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän vaivasi taikinan, leipoi veljensä silmien edessä kakkuja ja paistoi ne. 9Sitten hän otti pannun ja kaatoi kakut Amnonin syötäväksi. Mutta Amnon ei suostunut syömään vaan sanoi: »Toimittakaa kaikki ulos täältä.» Kun kaikki olivat menneet pois, 10hän sanoi Tamarille: »Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, niin minä syön sinun kädestäsi.» Tamar otti leipomansa kakut ja vei ne veljelleen sisähuoneeseen. 11Mutta kun hän tarjosi niitä Amnonille syötäväksi, tämä tarttui häneen ja sanoi: »Tule ja makaa kanssani, sisareni!» 12#1. Moos. 34:7 | 3. Moos. 18:9, 20:17; 5. Moos. 27:22Tamar sanoi: »Veljeni, älä häpäise minua! Sellaista ei tehdä Israelissa! Älä tee niin mieletöntä tekoa! 13Kuinka minä voisin koskaan päästä eroon häpeästäni? Ja kaikki Israelissa pitäisivät sinua mielettömänä. Puhu sen sijaan kuninkaan kanssa, hän varmasti suostuu antamaan minut sinulle.» 14Mutta Amnon ei välittänyt hänen puheestaan, vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin.
15Mutta sen jälkeen Amnonin valtasi voimakas vastenmielisyys Tamaria kohtaan, voimakkaampi kuin rakkaus, jota hän oli sitä ennen tuntenut. Hän sanoi Tamarille: »Nouse ja mene tiehesi!» 16Tamar vastasi: »Ei, veljeni! Jos ajat minut pois, teet vielä suuremman rikoksen kuin äsken.» Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella häntä, 17vaan kutsui palvelijansa ja sanoi: »Aja tuo tyttö ulos täältä! Ja lukitse ovi hänen jälkeensä!» 18Tamarilla oli yllään pitkähihainen viitta, jollaista kuninkaan tyttäret käyttivät neitona ollessaan. Amnonin palvelija vei hänet ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä. 19#Joos. 7:6+ | Jer. 2:37Tamar sirotti multaa hiuksiinsa, repäisi pitkähihaisen viittansa, kohotti käden päänsä päälle ja meni huutaen pois. 20Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: »Veljesi Amnon on siis ollut sinun kanssasi, sisareni? Lakkaa huutamasta ja pysy vaiti tästä, hänhän on veljesi. Koeta pysyä rauhallisena.» Ja Tamar jäi yksinäisenä asumaan veljensä Absalomin taloon.
21Kun kuningas Daavid kuuli, mitä oli tapahtunut, hän vihastui. Hän ei kuitenkaan tahtonut pahoittaa poikansa Amnonin mieltä, sillä tämä oli hänen esikoisensa ja hänelle rakas. 22Absalom taas ei puhunut Amnonille mitään, ei hyvää eikä pahaa, mutta vihasi häntä, koska Amnon oli häpäissyt hänen sisarensa Tamarin.
Absalomin kosto
23Kaksi vuotta myöhemmin, kun Absalomilla oli Baal-Hasorissa lähellä Efraimia lampaiden keritsiäiset, hän kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat. 24#1. Moos. 38:12; 1. Sam. 25:7Absalom meni kuninkaan luo ja sanoi: »Palvelijallasi on nyt keritsiäiset. Pyydän, että kuningas miehineen lähtee sinne kanssani.» 25Mutta kuningas vastasi: »Ei, poikani, emme me kaikki voi lähteä sinne sinun vaivoiksesi.» Absalom koetti suostutella häntä, mutta hän ei taipunut, toivotti vain menestystä hänen juhlalleen. 26Silloin Absalom sanoi: »Saahan edes veljeni Amnon lähteä meidän kanssamme?» Kuningas kysyi: »Miksi hänen pitäisi lähteä mukaasi?» 27Mutta Absalom pyysi ja pyysi, kunnes kuningas antoi Amnonin ja muidenkin poikiensa lähteä. Absalom järjesti ruhtinaalliset juomingit 28ja antoi palvelijoilleen määräyksen: »Pitäkää silmällä, milloin Amnon humaltuu ja tulee huolettomaksi, ja kun sanon teille: ’Tappakaa Amnon’, lyökää hänet kuoliaaksi. Älkää pelätkö, minähän olen teitä käskenyt. Toimikaa rohkeasti ja näyttäkää, että olette miehiä.» 29Palvelijat tekivät niin kuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, hyppäsivät muuliensa selkään ja pakenivat.
30Kun he olivat vielä matkalla, Daavidin korviin kantautui huhu, että Absalom oli tappanut kaikki kuninkaan pojat eikä ketään ollut jäänyt henkiin. 31#1. Moos. 37:29+Kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja heittäytyi maahan, ja kaikki palvelijat, jotka olivat hänen ympärillään, repäisivät hekin vaatteensa. 32Jonadab, Daavidin veljen Simean poika, sanoi silloin: »Herrani ei pidä luulla, että kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet. Ainoastaan Amnon on surmattu. Tätä Absalom on hautonut siitä päivästä lähtien, jolloin Amnon häpäisi hänen sisarensa Tamarin. 33Herrani ja kuninkaani ei pidä uskoa, että kaikki kuninkaan pojat olisivat menettäneet henkensä. Ainoastaan Amnon on kuollut.» 34Mutta Absalom lähti pakoon.
Kohta tämän jälkeen tähystäjä huomasi suuren väkijoukon, joka oli tulossa vuoren rinnettä pitkin. 35Jonadab sanoi kuninkaalle: »Katso nyt, kuninkaan pojat ovat tulossa. Asia on niin kuin palvelijasi sanoi.» 36Tuskin hän oli sanonut tämän, kun kuninkaan pojat saapuivat perille. Pojat puhkesivat itkuun, ja myös kuningas ja kaikki hänen miehensä itkivät suureen ääneen.
37 # 2. Sam. 3:3 Absalom pakeni Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan luo. Daavid suri kauan poikaansa Amnonia. 38Absalom viipyi Gesurissa kolme vuotta, 39ja aikaa myöten Daavidin suru Amnonin kuoleman vuoksi tasaantui ja hän alkoi leppyä Absalomille.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992