Toinen Samuelin kirja 14
FB92

Toinen Samuelin kirja 14

14
Daavid armahtaa Absalomin
1Kun Joab, Serujan poika, ymmärsi kuninkaan kaipaavan Absalomia, 2hän haetti Tekoasta erään viisaan naisen ja sanoi tälle: »Tekeydy surevaksi, pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin olisit jo kauan pitänyt suruaikaa. 3Mene sitten kuninkaan luo ja puhu hänelle näin.» Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.
4Tekoalainen nainen meni kuninkaan puheille, heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: »Auta minua, kuningas!» 5Kuningas kysyi: »Mikä sinun on?» Nainen sanoi: »Voi, palvelijasi on leski, mieheni on kuollut. 6Minulla oli kaksi poikaa. Ollessaan kerran kaupungin ulkopuolella he riitaantuivat, ja kun ei ollut ketään heitä erottamassa, toinen löi toisen hengiltä. 7#1. Moos. 9:6+Nyt koko suku on noussut minua vastaan ja sanoo: ’Luovuta meille poikasi, joka tappoi veljensä, niin me surmaamme hänet ja kostamme hänen murhatun veljensä puolesta. Näin saamme samalla perillisen raivatuksi tieltämme.’ He haluavat näin sammuttaa viimeisenkin kipinän, joka on jäljellä perheestämme, jottei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.»
8Kuningas sanoi naiselle: »Mene kotiisi, minä käsken hoitaa asiasi.» 9Tekoalainen nainen sanoi hänelle: »Herrani ja kuninkaani, vain minä ja isäni suku olemme syylliset. Kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoot syyllisyydestä vapaat.» 10Kuningas sanoi: »Jos joku vielä puhuu sinulle tuosta asiasta, tuo hänet minun eteeni, niin hän kyllä jättää sinut rauhaan.» 11#1. Sam. 14:45; 1. Kun. 1:52Nainen sanoi: »Jospa kuningas vakuuttaisi Herransa ja Jumalansa kautta, ettei verikosto saa aiheuttaa lisää tuhoa ja ettei poikaani raivata pois tieltä!» Daavid vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius ole putoava poikasi päästä.»
12Silloin nainen sanoi: »Saako palvelijasi vielä sanoa jotakin herralleen ja kuninkaalleen?» Daavid sanoi: »Puhu.» 13Nainen sanoi: »Miksi sinä aiot nyt tehdä aivan samoin Jumalan kansaa kohtaan? Puhuessasi noin, kuningas, teet itsesi syylliseksi, kun et anna sen miehen palata takaisin, joka on joutunut pakenemaan luotasi. 14Meidät korjaa kuolema, me olemme kuin maahan valunut vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan vaadi ihmisen henkeä, eikä hän soisi, että karkotettu jää pysyvästi hänen kansastaan eroon. 15Juuri tästä asiasta olen tullut puhumaan kuninkaalle. Ihmiset ovat saaneet minut pelkäämään, ja siksi ajattelin: ’Minun on puhuttava kuninkaalle. Ehkäpä kuningas täyttää palvelijansa pyynnön, 16ehkä hän kuulee minua ja pelastaa minut sen miehen käsistä, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani meidän Jumalamme maasta.’ 17#1. Sam. 29:9Palvelijasi ajatteli: ’Kunpa herrani ja kuninkaani sana toisi sovinnon. Pystyyhän hän niin kuin Jumalan enkeli erottamaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa.’ Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinun kanssasi.»
18Kuningas vastasi naiselle: »Älä salaa minulta mitään siitä, mitä nyt kysyn.» Nainen sanoi: »Herrani ja kuninkaani puhukoon.» 19Kuningas kysyi: »Onko Joab tämän kaiken takana?» Nainen vastasi: »Herrani ja kuninkaani, niin totta kuin elät, kysymystäsi ei voi väistää oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Joab käski minua ja pani kaikki nämä sanat suuhuni. 20Hän teki tällä tavoin tuodakseen esiin toisen puolen asiasta. Mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja ymmärtää kaiken mitä maan päällä tapahtuu.»
21Kuningas sanoi Joabille: »Hyvä on, minä teen niin kuin sanoit. Mene ja hae Absalom takaisin.» 22Joab heittäytyi maahan kasvoilleen, kiitti kuningasta ja sanoi: »Herrani ja kuninkaani, nyt näen, että olen päässyt suosioosi, kun olet täyttänyt palvelijasi toiveen.» 23#2. Sam. 13:37Sitten Joab lähti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin. 24Mutta kuningas sanoi: »Absalom pysyköön omassa talossaan, minun kasvojeni eteen hän ei saa tulla.» Niinpä Absalomin täytyi pysyä omassa talossaan, eikä hän päässyt tapaamaan kuningasta.
Daavidin ja Absalomin sovinto
25Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän. 26Kun hänen hiuksensa leikattiin – hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi – ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa sekeliä. 27#2. Sam. 18:18Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, joka sai nimekseen Tamar. Hänestä tuli hyvin kaunis nainen.
28Absalom asui Jerusalemissa kaksi vuotta näkemättä kuningasta. 29Sitten hän kutsui Joabia luokseen lähettääkseen tämän mukana sanan kuninkaalle, mutta Joab ei halunnut tulla. Hän kutsui Joabia uudelleen, mutta Joab ei nytkään suostunut tulemaan. 30Silloin hän sanoi palvelijoilleen: »Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.» Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan. 31Silloin Joab tuli Absalomin taloon ja kysyi: »Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun peltoni tuleen?» 32Absalom vastasi: »Minähän kutsuin sinua luokseni, jotta voisin lähettää sinut sanomaan kuninkaalle: ’Miksi minun piti tulla pois Gesurista? Siellä minun oli hyvä olla. Nyt tahdon päästä kuninkaan eteen. Jos olen syyllinen, kuningas surmatkoon minut.’»
33Joab meni kuninkaan puheille ja kertoi tämän hänelle, ja kuningas kutsui Absalomin luokseen. Hän tuli kuninkaan luo ja heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä, ja kuningas suuteli häntä.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992