Ensimmäinen kuninkaiden kirja 3
FB92

Ensimmäinen kuninkaiden kirja 3

3
Salomon pyyntö
1 # 1. Kun. 7:8, 9:24 Salomo sai faraon tyttären vaimokseen; näin hänestä tuli Egyptin kuninkaan vävy. Hän toi vaimonsa Daavidin kaupunkiin siksi aikaa, että sai valmiiksi palatsinsa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin. 2#2. Aik. 33:17Kansa uhrasi edelleenkin uhrikukkuloilla, koska Herralle omistettua temppeliä ei vielä ollut rakennettu. 3Salomo rakasti Herraa ja noudatti isänsä Daavidin säädöksiä. Silti hän uhrasi ja suitsutti kukkuloilla.
4 # 2. Aik. 1:2–13 # 1. Aik. 16:39,40, 21:29 Kuningas meni Gibeoniin uhraamaan, sillä siellä oli tärkein uhrikukkula. Salomo uhrasi sen alttarilla tuhat polttouhria. 5Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa. Jumala sanoi: »Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle.» 6#2. Sam. 3:18+ | 1. Kun. 1:48Salomo vastasi: »Sinä osoitit runsain mitoin suosiotasi palvelijallesi, isälleni Daavidille, kun hän vilpittömänä ja oikeamielisenä vaelsi teitäsi ja oli sinulle uskollinen. Sinun suosiosi säilyi runsaana loppuun saakka, sinä annoit hänelle pojan, joka tänään istuu hänen valtaistuimellaan. 7Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt minusta kuninkaan isäni Daavidin jälkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tiedä minne mennä, mitä tehdä. 8#1. Moos. 13:16Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. 9Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa.»
10Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, 11#Sananl. 2:3–6ja hän sanoi Salomolle: »Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, 12#1. Kun. 5:11, 10:23,24; Saarn. 1:16minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva. 13#Viis. 7:11; Matt. 6:33Mutta minä annan sinulle myös sellaista, mitä et pyytänyt: annan rikkautta ja kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa koko elinaikanasi ole sinulle vertaa. 14#5. Moos. 4:40Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän.»
15Salomo heräsi; tämä oli tapahtunut unessa. Hän palasi Jerusalemiin, meni Herran liitonarkun eteen ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja ja järjesti pidot koko väelleen.
Salomon tuomio
16Noihin aikoihin kuninkaan puheille tuli kaksi porttoa. He astuivat hänen eteensä, 17ja toinen heistä sanoi: »Herrani, kuule minua! Minä ja tuo nainen asumme samassa talossa. Hän oli läsnä, kun minä synnytin lapsen. 18Ja kun oli kulunut kaksi päivää siitä kun minä synnytin, silloin myös tuo nainen sai lapsen. Me olimme kahden, talossa ei ollut ketään muuta. 19Tuon naisen poika kuoli yöllä, hän oli nukkuessaan tukahduttanut sen. 20Silloin hän nousi keskellä yötä ja otti poikani minun vierestäni. Minä nukuin, ja niin hän pani lapsen viereensä makaamaan ja asetti kuolleen poikansa minun viereeni. 21Kun aamulla nousin imettämään poikaani, se oli kuollut. Minä tutkin silloin lapsen tarkoin, eikä se ollut minun synnyttämäni poika!» 22Toinen nainen sanoi: »Tuo ei ole totta! Minun poikani elää, sinun poikasi kuoli!» Toinen vastasi: »Ei, tuo kuollut on sinun poikasi, minun poikani elää!» Näin he riitelivät kuninkaan edessä.
23Kuningas sanoi: »Tämä nainen väittää, että elävä poika on hänen ja kuollut tuon toisen. Tämä toinen taas sanoo, ettei se ole totta, kuollut poika on toisen ja elävä hänen.» 24»Hakekaa minulle miekka», kuningas sanoi. Miekka tuotiin kuninkaan eteen. 25Hän antoi käskyn: »Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle, toinen toiselle.» 26#Jes. 49:15Silloin rakkaus lapseen pani elävän pojan äidin puhumaan, ja hän huudahti kuninkaalle: »Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä!» Mutta toinen sanoi: »Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!» 27Silloin kuningas lausui: »Antakaa lapsi tuolle, joka ensin puhui, älkää tappako sitä. Hän on lapsen äiti.»
28Kautta koko Israelin levisi tieto tuomiosta, jonka kuningas oli antanut. Kaikki alkoivat kunnioittaa kuningasta, sillä he näkivät nyt, että hän oli saanut Jumalalta viisauden tuomita ja hallita oikein.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992