NettiraamattuEsimerkki

Kuka on tehnyt meidät? Jumalan Sana, Raamattu, kertoo, miten ihmisrotu sai alkunsa. Kauan sitten Jumala loi ensimmäisen ihmisen ja antoi hänelle nimen Aadam. Jumala teki Aadamin maan tomusta. Jumala puhalsi Aadamiin elämän henkäyksen. Aadam oli kauniissa Edenin puutarhassa.

Ennen kuin Jumala loi Aadamin, Hän loi maailman, joka oli täynnä kaikenlaista kaunista. Vähitellen Jumala loi kukkulat ja tasaiset peltomaisemat, tuoksuvat kukat ja korkeat puut, värikkäät linnut ja surisevat mehiläiset, kelluvat valaat ja matelevat etanat. Itse asiassa Jumala loi ihan kaiken, mitä on olemassa - aivan kaiken.

Aivan alussa, ennen kuin Jumala oli luonut mitään, ei ollut mitään muuta olemassa kuin Jumala. Ei ihmisiä eikä paikkoja eikä mitään. Ei ollut pimeää eikä valoa. Ei korkeutta eikä syvyyttä. Ei eilistä eikä huomista. Oli vain Jumala, joka oli aina ollut. Ja sitten Jumala alkoi toimia!

Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

Ja maa oli autio ja tyhjä. Ja pimeys peitti syvyydet. Sitten Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!”

Ja valo tuli. Jumala kutsui valon päiväksi ja pimeyden yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Toisena päivänä Jumala järjesti meret ja järvet taivaankannen alla. Kolmantena päivänä Jumala sanoi:”Tulkoon kuiva maa näkyviin.” Ja niin tapahtui.

Jumala käski myös ruohon ja kukkien ja pensaiden ja puiden kasvaa. Ja ne kasvoivat esiin. Ja tuli ilta ja tuli aamu, kolmas päivä.

Sitten Jumala teki auringon, kuun ja niin paljon tähtiä, ettei niitä kukaan pystynyt laskemaan. Ja tuli ilta ja tuli aamu, neljäs päivä.

Seuraavaksi Jumalan listalla olivat kalat ja linnut. Viidentenä päivänä Hän loi suuret miekkakalat ja pienet sardiinit, pitkäjalkaiset strutsit ja pienet iloiset kolibrit. Jumala loi kaikki kalalajit täyttämään vedet ja kaikki lintulajit nauttimaan maasta ja merestä ja ilmasta. Ja tuli ilta ja tuli aamu, viides päivä.

Sen jälkeen Jumala puhui uudelleen. Hän sanoi:”Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja…” Hän loi kaikenlaiset eläimet ja hyönteiset ja matelijat - valtavat elefantit ja ahkerat majavat, kujeilevat apinat ja laiskat krokotiilit, kiemurtelevat madot ja vikkelät oravat, pitkäkoipiset kirahvit ja kehräävät kissat. Sinä päivänä Jumala loi kaikki eläimet. Ja tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä.

Jumala teki kuudentena päivänä jotakin hyvin tärkeää. Nyt kaikki oli valmista ihmistä varten. Pelloilla oli ruokaa ja eläimet olivat valmiina häntä palvelemaan. Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme. Hallitkoon hän kaikkea, mitä maan päällä liikkuu.” JA JUMALA LOI IHMISEN KUVAKSEEN, JUMALAN KUVAKSI HÄN HÄNET LOI…

Jumala puhui Aadamille. “Saat vapaasti syödä kaikista puutarhan puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö. Jos syöt siitä puusta, olet kuoleman oma.”

Ja Herra Jumala sanoi, “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” Jumala toi Aadamin luo kaikki linnut ja eläimet ja Aadam antoi niille nimet. Se ei varmasti ollut helppo tehtävä. Mutta lintujen ja muiden eläinten joukosta ei löytynyt Aadamille sopivaa kumppania.

Jumala vaivutti Aadamin syvään uneen. Sitten Hän otti Aadamilta yhden kylkiluun ja loi siitä naisen. Nainen oli Aadamille sopiva kumppani.

Jumala loi kaiken kuudessa päivässä. Sitten Jumala siunasi seitsemännen päivän ja teki siitä lepopäivän. Eedenin puutarhassa Aadam ja hänen vaimonsa Eeva elivät onnellisina ja kuuliaisina Jumalalle. Jumala oli heidän Herransa, joka täytti heidän tarpeensa ja oli heidän ystävänsä.

Loppu