Jumala, entä minä?Esimerkki

Kun koet olosi unohdetuksi

Tuska, jota koemme, jos meistä tuntuu että Jumala on unohtanut meidät, on erittäin raskas taakka kantaa. Voit siirtyä jäljellä olevan uskosi säilyttämisestä hylkäämään uskon kokonaan, koska yrittämisestä ”säilyttää usko” tulee muistutus kaikesta siitä, mitä sinulla ei ole. 

Vaikka meistä voi tuntua siltä, että Jumala on unohtanut meidät, pystyykö Jumala edes sellaiseen?

Jesaja 49:15 sanoo: ”– Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hän hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.”

Näin ollen Jumalan ei kykene unohtamaan sinua. Sellainen ei ole Hänen luontonsa. Se, kuka Hän on, ei salli Hänen tehdä sellaista.Voit luottaa Hänen sanaansa yli sen, mitä tunnet, sillä Hän on Jumala, joka korottaa sanansa yli kaiken, jopa yli nimensä. Joten vaikka meistä voi välillä tuntua siltä, että Jumala olisi meidät hyljännyt, niin ei kuitenkaan koskaan ole. Kyseistä tunnetta ei kuitenkaan pidä jättää huomiotta. Hylätyksi tulemisen tunne on meille tilaisuus kokea Hänen läsnäoloaan ja suvereeniuttaan elämässämme tavoilla, joihin emme ole tottuneet.

Tuoreina vanhempina olemme oppineet, että vaikka rakastamme tytärtämme enemmän kuin itseämme, tulee aikoja, jolloin hän ei tunne olevansa rakastettu taholtamme johtuen rajallisesta näkemyksestään ja elämänkuvastaan. Nuo asiat eivät silti muuta sitä kiistatonta tosiasiaa, että olemme häneen aivan hullun rakastuneita. Samalla tavoin taivaallisella Isällämme on meitä varten suunnitelmia, mutta nuo suunnitelmat eivät saa meitä aina tuntemaan oloamme sellaiseksi, että Hän rakastaa meitä. 

Tämä johtaakin kysymykseen: Miksi perustamme Jumalan isyyden laadun siihen, mitä näemme hänen fyysisesti tekevän meille tai muille? Mieti tätä hetki. 

Näyttää siltä, ​​että unohdamme, että Jumala ei ole rajoittunut tähän fyysiseen maailmaan. Hän ei ole lihan rajoittama. Myös ajalla on yksi Herra: Hänen nimensä on Jehova, sinun taivaallinen Isäsi. 

Muista, että vaikka et olisikaan se henkilö, jonka he valitsivat johonkin toimeen, tai henkilö, jonka he valitsivat rooliin tai ylennykseen, etkä se henkilö, jonka kanssa hän valitsi olla ja mennä naimisiin, olet silti aina Jumalan valinta. Me emme voi syyttää näistä asioista Jumalaa, sillä mitä Häneen tulee, Hän rakasti meitä ensin. Hän valitsi meidät. 

Daavidin oma isä Iisai ei valinnut häntä, kun Samuel tuli hänen kotiinsa voitelemaan yhtä hänen pojistaan ​​kuninkaaksi. Iisai ei edes harkinnut Daavidia! Oli melkein kuin Jumala olisi antanut Jessen näyttää, kenet hän valitsisi kuninkaaksi lapsistaan, jos hän olisi saanut päättää. Sitten Jumala astui esiin ja osoitti, että poika, joka unohdettiin, oli hänen valittunsa.