Ilman ahdistustaEsimerkki

Tunnetko koskaan syyllisyyttä, koska olet kristitty, joka ei ole ”ilman ahdistusta”? Aiheuttaako ahdistus sinulle lisää ahdistusta, koska sinusta tuntuu, ettei sinun pitäisi tuntea sitä? Lorilla oli samanlainen tilanne, kunnes hän keksi yhden asian, joka muutti kaiken. 

Avioliittoni oli riekaleina. Yritin kantaa taakkaa kolmen lapsen kasvattamisesta, joista kaksi teini-ikäisiä (Herra varjele!), kokonaan itse. Töitä, kokkausta, siivousta, autokyytejä, nikkarointia, taloudenhoitoa, tukemista, rakastamista, tarpeista huolehtimista – kaikki minun hoidettavanani. Ahdistukseni taso oli kattoa korkeammalla enkä tiennyt, mitä olisin tehnyt asialle. 

Yritin kaikkea, mitä vain keksin: terapiaa, meditaatiota, lääkitystä, musiikkia, liikuntaa, Raamatun ääneenlukua ja kaikkea muuta, mitä mieleen voi tulla. Mikään ei vaikuttanut vievän sitä pois. Älä käsitä minua väärin, kyllä kaikkien näiden asioiden tekeminen todella auttoi minua. Opin käyttämään tarvitsemiani työkaluja, joilla pystyin taas tekemään Kristuksesta elämäni keskipisteen. Mutta kamppailin edelleen. Nyt taaksepäin katsoessa tajuan, että ainoa, jota en yrittänyt, oli lakata yrittämästä.

Jos etsit Raamatusta, löydät ainakin tuhat jaetta huolesta. Tiedän, koska etsin taikareseptiä, jolla olisin voittanut ahdistuksen lopullisesti. Etsiessäni löysin jotain odottamatonta. Sinun on oltava tarkkana nähdäksesi sen, mutta näissä jakeissa on selkeät ohjeet Isältämme olla tekemättä mitään. Kyllä, ihan totta – ei mitään.

Matteuksen evankeliumissa 11:28 (KR92) Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Hän tekee tässä työn, emme me. Meidän täytyy vain tulla Hänen luokseen.

Johanneksen evankeliumissa 14:27 (KR92) Hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille…” Havaitsetko yhteistä teemaa? Hän antaa meille rauhan. Hän antaa meille levon. Me emme tee mitään. 

Ja jälleen Matteuksen evankeliumissa 6:25–34 (KR92) tämä kuuluisa kappale kertoo meille, ettei meidän tarvitse huolehtia, sillä Jumala jopa ”pukee kedon ruohon”, joten kuinka paljon enemmän Hän pitää meistä huolen? Meitä kehotetaan ”etsimään ensin Hänen valtakuntaansa … niin meille annetaan kaikki tämäkin”. Aivan oikein – saitko kiinni? Annetaan!

Jumala on antaja. Hänellä on vastaukset, ja Hän on meidän tukemme. On asioita, joita me emme vain voi tehdä itse, mutta juuri niin Hän on sen suunnitellut. Jotta me tarvitsisimme Häntä.

Kaikki asiat, joista kannoin huolta, järjestyivät – tavalla tai toisella. Vasta kun otin happea, lepäsin, tulin oikeasti Jeesuksen luokse, hiljennyin, päästin irti kaikista yksityiskohdista, sanoin Jumalalle, että luotin Häneen täydellisesti — ja sitten opin olla tekemättä mitään — löysin vihdoin rauhan. Viime kädessä, rukouksistani tuli vähemmän oman tilanteeni läpikäymistä ja enemmän luottamuksen osoittamista Hänelle. 

Jos sinulla on tarvetta toimia samoin, rohkaisen sinua vahvasti lepäämään Hänessä. Sinä voit luottaa Häneen. Näin rukoilen, kun tunnen ahdistuksen jälleen valtaavan minut: 

Rakas Herra,

Tulen Sinun luoksesi tänään pyytääkseni apua. Sinä olet kaikkeni. Herra, tarvitsen lepoa. Annan Sinulle huoleni. Ota ne, Herra. Otan vastaan rauhasi, rakkautesi ja ymmärryksesi. Auta minua kääntymään Sinun puoleesi eikä oman itseni puoleen. Auta minua lopettamaan tekeminen ja aloittamaan luottaminen. Auta minua odottamaan vastauksiasi, sillä tiedän, että ne ovat hyviä. Anna minulle viisautta, toivoa ja rauhaa. Kiitos Herra kärsivällisyydestäsi ja armostasi. Rakastan Sinua, ja tiedän, että rakastat minua enemmän kuin osaisin koskaan kuvitella.

Aamen.

-Lori