Sananlaskujen kirja 31:10-31

Sananlaskujen kirja 31:10-31 Raamattu Kansalle (FINRK)

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän luottaa häneen, eikä siltä mieheltä saalista puutu. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elinpäivinään. Hän hankkii villat ja pellavat ja tekee työtä ahkerin käsin. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Hän nousee, kun vielä on yö, ja antaa ravinnon talonsa väelle, palvelustytöillekin heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä työn hedelmällä. Hän vyöttää kupeensa voimalla ja vahvistaa käsivartensa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. Hän ojentaa kätensä kehräpuuhun, hänen kouransa tarttuvat värttinään. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Hän ei pelkää talonväkensä puolesta lunta, sillä koko hänen väkensä on puettu purppuravillaan. Hän valmistaa itselleen peitteitä, ja hienoa pellavaa ja purppuravillaa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, istuessaan maan vanhinten joukossa. Hän tekee pellavapaitoja ja myy niitä, vöitä hän toimittaa kauppiaalle. Voima ja kunnia on hänen pukunaan, hän nauraa tulevalle päivälle. Hän avaa suunsa puhumaan viisautta, hänen kielellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa, mitä hänen talossaan tehdään, hän ei syö laiskan leipää. Hänen poikansa nousevat ja ylistävät häntä onnelliseksi, hänen miehensä ylistää häntä: ”Paljon on naisia, töissään erinomaisia, mutta yli niiden kaikkien kohoat sinä.” Pettävää on sulous, kauneus katoavaa, ylistettävä on se vaimo, joka pelkää Herraa. Suokaa hänen nauttia kättensä työn hedelmistä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

Sananlaskujen kirja 31:10-31 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä. Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti. Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin. Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen. Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan. Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein. Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään. Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää. Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle. Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet. Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa. Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa. Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille. Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin. Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin. Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö. Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään: »Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.» Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa! Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!

Sananlaskujen kirja 31:10-31 Finnish 1776 (FI1776)

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt: Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä. Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa. Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä. Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa. Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa. Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä. Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa. Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä. Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen. Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville. Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet. Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa. Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä. Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle. Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle. Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi. Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä. Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen: Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein. Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään. Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

Sananlaskujen kirja 31:10-31 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä". Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.