Sananlaskut 31:10-31

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän luottaa häneen, eikä siltä mieheltä saalista puutu. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elinpäivinään. Hän hankkii villat ja pellavat ja tekee työtä ahkerin käsin. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Hän nousee, kun vielä on yö, ja antaa ravinnon talonsa väelle, palvelustytöillekin heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä työn hedelmällä. Hän vyöttää kupeensa voimalla ja vahvistaa käsivartensa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. Hän ojentaa kätensä kehräpuuhun, hänen kouransa tarttuvat värttinään. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Hän ei pelkää talonväkensä puolesta lunta, sillä koko hänen väkensä on puettu purppuravillaan. Hän valmistaa itselleen peitteitä, ja hienoa pellavaa ja purppuravillaa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, istuessaan maan vanhinten joukossa. Hän tekee pellavapaitoja ja myy niitä, vöitä hän toimittaa kauppiaalle. Voima ja kunnia on hänen pukunaan, hän nauraa tulevalle päivälle. Hän avaa suunsa puhumaan viisautta, hänen kielellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa, mitä hänen talossaan tehdään, hän ei syö laiskan leipää. Hänen poikansa nousevat ja ylistävät häntä onnelliseksi, hänen miehensä ylistää häntä: ”Paljon on naisia, töissään erinomaisia, mutta yli niiden kaikkien kohoat sinä.” Pettävää on sulous, kauneus katoavaa, ylistettävä on se vaimo, joka pelkää Herraa. Suokaa hänen nauttia kättensä työn hedelmistä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.