Valitusvirret 3
3
3 LUKU.
1Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt
hänen vihastuksensa vitsan alla.
2Minut hän on johdattanut ja kuljettanut
pimeyteen eikä valkeuteen.
3Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,
yhäti, kaiken päivää.
4 # Ps. 51:10 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,
musertanut minun luuni.
5Hän on rakentanut varustukset minua vastaan
ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 # Ps. 143:3 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä
niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,
niin etten pääse ulos,
on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 # Job 19:7; Ps. 22:3 Vaikka minä huudan ja parun,
hän vaientaa minun rukoukseni.
9 # Job 19:8 Hakatuista kivistä hän on tehnyt
minun teilleni muurin,
on mutkistanut minun polkuni.
10 # Hoos. 5:14; Hoos. 13:7 Vaaniva karhu on hän minulle,
piilossa väijyvä leijona.
11Hän on vienyt harhaan minun tieni
ja repinyt minut kappaleiksi,
hän on minut autioksi tehnyt.
12 # Job 16:12; Ps. 7:13; Valit. 2:4 Hän on jännittänyt jousensa
ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13Hän on ampunut munuaisiini
nuolet, viinensä lapset.
14 # Job 30:9; Ps. 69:12; Jer. 20:7 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,
heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15Hän on ravinnut minua katkeruudella,
juottanut minua koiruoholla.
16Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,
painanut minut alas tomuun.
17Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,
rauhasta pois,
minä olen unhottanut onnen.
18Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia
ja Herran odotus.
19Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,
koiruohoa ja myrkkyä.
20Sinä kyllä muistat sen,
että minun sieluni on alaspainettu.
21Tämän minä painan sydämeeni,
sentähden minä toivon.
22Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,
sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23se on joka aamu uusi,
ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 # Ps. 16:5; Ps. 73:26; Ps. 119:57 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;
sentähden minä panen toivoni häneen.
25Hyvä on Herra häntä odottaville,
sille sielulle, joka häntä etsii.
26Hyvä on hiljaisuudessa toivoa
Herran apua.
27 # Ps. 119:71; Matt. 11:29 Hyvä on miehelle,
että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28Istukoon hän yksin ja hiljaa,
kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29Laskekoon suunsa tomuun —
ehkä on vielä toivoa.
30 # Matt. 5:39 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,
saakoon kyllälti häväistystä.
31 # Ps. 103:9 Sillä ei Herra hylkää
iankaikkisesti;
32vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,
hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa
eikä murehduta ihmislapsia.
34Kun jalkojen alle poljetaan
kaikki vangit maassa,
35kun väännetään miehen oikeutta
Korkeimman kasvojen edessä,
36kun ihmiselle tehdään vääryyttä
hänen riita-asiassaan —
eikö Herra sitä näkisi?
37 # Ps. 33:9 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,
jos ei Herra ole käskenyt?
38 # Jes. 45:7; Aam. 3:6 Eikö lähde Korkeimman suusta
paha ja hyvä?
39 # Luuk. 23:44 Miksi tuskittelee ihminen eläessään,
mies syntiensä palkkaa?
40Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä
ja palatkaamme Herran tykö.
41Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme
Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 # Ps. 106:6 Me olemme luopuneet pois
ja olleet kapinalliset;
sinä et ole antanut anteeksi,
43olet peittänyt itsesi vihassasi,
ajanut meitä takaa,
surmannut säälimättä;
44olet peittänyt itsesi pilvellä,
niin ettei rukous pääse lävitse.
45Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt
kansojen seassa.
46 # Valit. 2:16 Suut ammollaan meitä vastaan
ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 # Jes. 24:17; Jer. 48:43 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,
turmio ja sortuminen.
48 # Jer. 9:1; Jer. 14:17; Valit. 1:16 Vesipurot juoksevat minun silmistäni
tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,
hellittämättä
50siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee
Herra taivaasta.
51Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni
kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua
ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 # Jer. 38:6 He sulkivat kuoppaan minun elämäni
ja heittivät päälleni kiviä.
54Vedet tulvivat minun pääni ylitse;
minä sanoin: olen hukassa.
55 # Ps. 88:7 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,
kuopan syvyydestä.
56Sinä kuulit minun huutoni:
"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,
että saisin hengähtää".
57 # Ps. 145:18 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;
sinä sanoit: "Älä pelkää".
58Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,
lunastit minun henkeni.
59Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:
hanki minulle oikeus.
60Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,
kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,
kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa
ovat minua vastaan kaiken päivää.
63Istuivatpa he tai nousivat,
katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 # Ps. 28:4 Kosta heille, Herra,
heidän kättensä teot.
65 # Ps. 69:24; 2. Kor. 3:14 Paaduta heidän sydämensä,
kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät
Herran taivaan alta.
Tällä hetkellä valittuna:
Valitusvirret 3: FB38
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
(vapaa tekijänoikeuksista) (free of copyright)